Perjantaina pyyhkasin sitte loppupatkan Vancouveriin. Vahan rapiat 500 kilsaa. Tarkotus oli menna morjestaan Jyrkia (http://www.jyge.net) tonne Vancouveriin ja huilailla muutama paiva.

Reitiks ma valitsin nopeemman paanan sijaan Whistlerin kautta kulkevan 99 tien. Alkuun patka olikin hauskaa runtattavaa mut loppua kohti suurkaupungin liikenne alko tehda tekosensa. Mulle on yha suurempi mysteeri se, miks ihmeessa ihmiset tuppaa asumaan kaikki samaan paikkaan? Jotenkin useemman viikon rauhaiselon jalkeen pohjosessa paluu Vancouverin kaupungin ruuhkaan tuntu ahdistavalta….tuli sellanen fiilis et akkia pois taalta takas…kaak, paastakaa mut takas tonne rauhaan 🙂

99 tie sinallaan oli kaunista, joskin pyoralle vahan huonossa kunnossa. Vesiputouksia ja kaunista metsaa. Ma kylla vetelin sen lapi ihan kivalla tempolla…oli hyva fiilis ajella pitkasta aikaa kunnon mutkapatkaa 🙂 Kylla se vahan naurattaa tykkas.

Perjantaina Jygen kanssa kaytiin safkalla ja tuijoteltiin jotain leffaa. Matkaajan tavotti vasymys ku olitiin takas kampilla…tais jaada leffasta loppu nakematta 🙂 Lauantaina kaytiin kattomassa vahan kaupunkia, ma oon kayny taalla ennenkin, joten mitaan isompaa tourinkia ei sinansa tehty. Kruisaltiin, kaytiin ostaan uudet oljyt Dumppelille ja muuta pienta salaa. Sitte safkattiin hyvaa intialaista ja otettiin Jygen kampilla muutama virkistava drinksu ja puhuttiin henkevia. Kiitokset Jyrkille hiton hyvasta seurasta!!! Mulle oli virkistavaa jutella vahan syvallisempiaki juttuja tas reissaanmisen sun muun ymparilta jonkun vahan samanlaista kokemusta omaavan kans. Sitte katteltiin Jygen loputtomasta varastosta kotimaisia leffoja…juteltiin ja naureskeltiin ja oisko siina sivussa otettu muutava virkistava drinksukin 🙂 Jyge hyppas neljasta taksiin kohti itarannikkoa tyon merkeissa ja ma jain isannaks sen kampille.

Sunnuntaina ma en oikeesta tehny muuta ku tuijottelin lisaa leffoja. Tuntu tosi hyvalta olla neljan seinan sisalla ja katella hyvia leffoja. En oo telkkaa kattonu juuri kolmee tuntia kauempaa yhteensa talla reissulla. Telkaa en sinansa oo kaivannu mut leffoja kyllakin. Suomalainen elokuva elaa ja voi hyvin…se lammittaa kyl mielta. Hyvaa huilailua.

Huilailua on ollu tassa muutamaan otteeseen ja siihen on vahan syytakin. Pikku hiljaa on alkanu hiipia hienoinen taisteluvasymys puseroon. Ei mitaan isompaa mut tollasia pienia paansarkypaivia on ollu muutamaan otteseen ja muutenkin ollu vahan vetamaton olo muutamana paivana. Ku tata reissua on kuitenkin viela jalella rapiat 3 viikkoa, ajattelin latailla akkuja kunnolla.

Iltasella kavin Jygen kaverin Shawnin luona valuttamassa vanhat mommot pois ja loymassa uutta mustaa kultaa koneeseen. Ajattelin et no nyt on pelit ja rensselit ku oli oikein astia oljyja varten…et nyt ei sotketa. Juuei. Pitas varmaan opetella kayttaa tollasta astiaa…siina ku piti tehda pienet temput et se oljy sinne astiaan sisaan menee. Suurin osa paatyki sitte siihen autotallin lattialle jota ma sitte siivoilin aikani 🙂 Kylla oli fiksu olo 😀

Oljyt naytti 3000 mailin jalkeen sen verta hyvalta et teen varmaan yhden vaihdon ennen reissun loppua ja silla hyva. Shawn ja vaimonsa Marnie oli tosi mukavia ihmisia…ventivieras sai illalliseks pitsaa ja hyvaa seuraa.

Tanaan maanantaina jatkan latautumista. PIkkusen on viela flunssanen olo ja ku ulkomakin tulee vetta, ma en lahde ku sumpille ulos. Tiistaina homma jatkuu taas, suuntaan kohti Seattlea tota rantaa pitkin ja siit sitte etelaan edelleen….highway one 🙂

Suunnattomat kiitokset Jygelle seurasta ja ylospidosta!!! Pidahan ittes miehena ja hoida ittes kondikseen ens vuoden pohjosen reissua varten 🙂

Osallistukaahan kisaan ahkerasti!!!