Because I Can

No niin, nyt on aika summata vahan ton reissun antia henkilokohtaselta kantilta seka numeroiden valossa. Insinoori kun olen, alotetaan numeroista 🙂

Reissupaivat: 7.4-4.6.2005
Kesto: 89 paivaa
Pituus: 35930 km
Bensaa meni: 2136 L
Bensan kulutus: 6.1 L/100km
Tankilla kaytiin: 93 kertaa
Oljya kului: 20 L
Renkaita kului: 3 takarengasta, 2 eturengasta (Metzler Touranceja)
Venttiilit saadettin: 3 kertaa
Hammasharjoja havisi: 3 kpl
Rahaa kului: Ei liikaa
Kamaa havisi: hammasharjat + vanhat uikkarit jai Anchoragen hotellin saunaan, jos joku kay ni viittittkeo tuoda 🙂
Kaatoja tuli: 1 (Wyomingissa)
Nalleja nakyi: 17 kpl
Hirvia nakyi: 3 kpl
Peuroja: Tsiljoona…sekosin laskuissa ison lauman kohdalla 🙂
Sairaspaivia: 0
Paivia pois pyoran paalta: 6
Videonauhaa kului: 20 tuntia
Kuvia otin: n.3500 kpl

Jos haluat lukea koko reissupaivakirjan, aloita tuolta "Archives" osastolta kohdasta "April". Jos taas koko projektin kulkua haluat seurailla, aloita "January" kohdasta. Jokaisen kuukaden alta loytyy kaikki postaukset aikajarjestyksessa. Enjoy 🙂

Siinapa se numeroiden valossa. Mitas koko hommasta jai kateen? Lukematon maara suurenmoisia unohtumattomia kokemuksia, paljon uusia elinikaisia ystavia, muistoja ja maisemia.

Kaikkiaan koko reissun sulattimiseen menee aikaa. Olen tassa ollut kolmisen viikkoa jo ns. kotosalla mutta asiat alkaa vasta pikku hiljaa uppoamaan itselle oikeassa mittakaavassa. Reissun aikana ei oikein kykene tajuamaa ja sisaistamaan touhun suuruutta, sita vaan on ja reissaa eika suuremmin ajattelen sita, kuinka suurenmoista ja ainutlaatusta kaikki on. Vasta muutaman viikon jalkeen ja muille hommasta kertoessa alkaa itsekin hahmottamaan paljon asioita.

36000 km on paljon, jopa kolmelle kuukaudelle jaotettuna. Joka vaittaa muuta ei tieda mista puhuu. 36000 kilsaa kolmessa kuukaudessa on myos fyysisesti rankkaa. Ma olin matkaan lahtiessa hyvassa kunnossa. Vaikka ma reissun aikana venyttelin ajopaivien jalkeen ja koitin hoitaa fysiikkaa tekemalla kavelyreissuja jne, silti ajaminen kavi kropan paalle isosti. Eipa silla, en noita vaivoja juurikaan reissun aikana itse tiedostanu mutta matkan jalkeen hierojalla kaynnin jalkeen tiesin, etta kaikki ei ihan ok ollu.

Kolme kuukautta tien paalla yksikseen antaa aikaa kelailla asioita, erityisesti pyoralla kun on liikkeella. Kyparan sisalla ku ei oo juttukavereita muita kun sina itse. Siina ajan mittaan oppii jotain itsestaan…ja myos muuttuu kun tajuaa asioita itsestaan. Omalla kohdalla suhtauminen ns pieleen menneista asioista muuttui reissun aikana tyystin. Jos ma nyt oikein karjistan, ma opin vaan hyvaksymaan helpommin sellaset asiat jotka vaan tapahtu. Ton lisaksi suhtauminen materiaalisiin asioihin muuttu…siihen vakutti paljon kun nain miten vahalla iso maara ihmisia tulee toimeen ja viela enemman se, miten vahalla sita itse tuli tien paalla loppujen lopuksi toimeen.

Tietysti tolta reissulta jai kateen myos melkosesti nakemysta siita, mita ja mika Pohjois-Amerikka on. En vaita nahneeni siita kun pienen osan ja senkin pyoran paalta. Siltikin mulle muodostui hirvittava kunnioitus uutta mannerta kohtaan. Se on kasittamattoman suuri, laaja ja monimuotoinen kokonaisuus kuin kokoelma pienia maita. Jokainen osavaltio ja provinssi oli omalla tavallaan ainutlaatuinen ja erilainen muista.

Ihmiset taas puolestaan…no, sanotaan etta ihmiset on erilaisia eri puolilla. Maaseutu on kuolemassa samalla lailla Pohjois-Amerikassa kuin Suomessakin. Valitettavasti se mun mielesta pikku hiljaa pukkaa myos pikkukaupunkien ihmisetkin samaan muottiin pikku hiljaa. Ja se on suuri tappio koko yhteiskunnalle. Kaikkein mielenkiintosimmat ja mieliinpainuvimmat keskustelut kavin juuri viriileissa pienissa kaupungeissa, joissa ihmisilla ja kaupungilla oli viela oikea oma identiteetti.

Siinapa noita ajatuksia…kaikkiaan suurenmoinen matka! Tapasin paljon hienoja ihmisia…ja naytti silta, etta paljon ihmisia myos seuras mun reissaamistani sivujen kautta. Sain paljon sahkopostia teilta ja se motivoi jatkamaan postauksia ja kertomaan ja kirjottamaan enemman. SUURKIITOS teille kaikille seurannasta ja palautteesta!

Touring-life.com sivut jatkaa eloaan. Nama Because I Can tarinat jaa tanne luettavaksi mutta itse paasivu uudistuu. Paasivulle tulee linkki naihin juttuihin joten kaykaahan jatkossakin lueskelemassa silla uutta projektia on tulossa 🙂 Because I Can- retkeen liittyen alan kirjoittamaan kirjaa johon tulee paljon valokuvia. Lisaksi tyon alla on DVD joka toivottavasti jossain valissa loytaa tiensa televisioon. Muista uusista projekteista tulee juttua kun niiden aika on. Noiden lisaksi tarkoitus on tarjota jonkunlaista luentoo taikka esitysta kouluille, MP kerhoille ja muille kiinnostuneille vahan raataloityna kuhunkin tarpeeseen.

Kiiitos viela kaikille, kaykaahan jatkossakin sivuilla ja niille, jotka ajelevat kakspyorasilla, pitakaa kumipuoli alaspain ja kiitavat osat nakyvissa eli turvallisia kilometreja kaikille!!!

– Jussi

Home sweet home…tasasta ja suoraa

Ma, Kalle ja Antti

Dumppeli hyvas seuras 😉 Grapevinen Hootersin tytot ja ma. Taa on Janille, kiitos aija avusta ja junailusta tassa projektissa!!!

4.7…itsepaisyyspaiva taalla, raketit mulle 😉

No nii…maaliin tultiin ja sen kunniaks ammuttiin viela hitosti rakettejakin…vai oisko se sitteki ollu ton itsenaisyyspaivan kunniaks. Mene ja tieda. Niin tain nain, taa homma on taputeltu nyt kasaan. Ma olen tassa vaivan verra sulatellu asiaa mut en ma mitaan viimesta kirjailua viela tasta tee…semmonen loppujysays saa odottaa perjantaihin. Sillon ma laitan kuvia ja juttua vahan reissusta, valineista ja muusta kivasta. Tsekkailkaa Suomessa lauantaina 🙂

Ai niin….olihan mulla tassa taa viimenen ajopaiva viela naputtelematta. No siita ei isoja kerrota, suorinta tieta Dallasiin. Texasissa on ykspikku vika nimittain,siella ei oo varsinkaan pohjosessa piirun vertaa kiinnostavaa ajettavaa. Ihan sama runttaako noita isoja teita vai sompaileeko pienilla…aina on tylsaa.

No sen verta taytyy kylla sanoo, et Antti, Kalle ja Jukka Hakkapeliitta MC:sta (http://www.hakkapeliitta-mc.com) ajeli mua vastaan tonne Decaturin nurkille. Tumpattiin siina jatskit naamariin ja ajeltiin seuraavaks Grapevineen. Lupasin lahtiessa Janille (press@touring-life.com) elikkas Mr Haamukirjottajalle, etta ma kavasen Hooterssissa ottamassa kuvat tytoista sille. Eipa jaany viime tippaan 🙂 Olihaan tosta matkaa viela omaan talliin 5 mailia.

Illan paatteeksi paasin Lake Grapevinelle katteleen ilotulistusta Katan, Sarin ja Matin kanssa Matin purkkarilla. Hieno paatos paivalle.

Tanaan ma sitten oon koittanu vahan sopeutua…olo on ollu jotenki et "emmaaoikeintiamitatassanytoikeintekis"…Dumppelin kuorman purin…ja aloin saman tien hienosaataa audio/video systeemia 🙂 No jotainhan sita taytyy hommailla. Huomenna ma kylla istuskelen altaalla ja nautiskelen…ja kelailen vahan tata juttua.

Loppuviikosta tulee siis jonkulaista loppukaneettia talle reissulle, tosin blogaaminen ei lopu nailla visuilla vaan jatkuu samalla tyylilla ja uusilla tarinoilla edelleenkin.

Jussi soitteli juuri Dallasista, ja ilmoitti että keikka on nyt heitetty ja Dumbo parkkeerattu kotitalliin. Tämä päivä menee kuulemma itsenäisyyspäivän vietossa, mutta huomenna on luvassa sankarin omia fiiliksiä.

90 päivää ja 22.200 mailia, ei huono 🙂

Onnittelut Jussille urakasta!!

  -press@touring-life.com

Iihahaa 🙂

Bishop’s Castle

Takas Teksasissa

Big Texan pihvila

Brekkarin jalkeen (lahella Silver Cliff kylassa) ma suuntasin US 165:lle. Ihan ok tieta mut ei veda kyl vertoja Kalifornian ja Smokey Mountain’s teille. Tormasin siina 165:lla mielenkiintoseen paikkaan nimelta Bishop’s Castle. Taa kaveri on 36 vuotta omin katosin rakentanu tota linnaansa ilman minkaanlaisia lupia jne. Ja kun juttelin aijan kanssa en oo ihan varma josko se jakelee kokopakalla mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintonen paikka.

165:n jalkeen ei ookkaan kovin paljoa kerrottavaa. Tylsaa ja suoraa tieta. Ja hiton kuuma. Ja kun Texasin puolelle paasin viela kaupan paalle ihan alyton tuuli. Miten se voi olla mahdollista et taalla tulee AINA 🙂

Yoksi ma tulin Amarilloon.Kavasin illalla limosiinilla syomassa Big Texan pihvipaikassa tan reissun kalleimman safkan. Big Texan on kuuluisa 72 unssin eli 2 kilon pihvista. Safkat saa ilmaseks jos vetaset ton kaks kiloo lihaa ja vahan lisukkeita alle tuntiin. Ma en ees koittanu 🙂 on sen verta vahan tullu syotyy tan reissun aikana…harjotuksen puutetta. Yks iso musta kaveri siina koitti mut ku tunti tuli tayteen oli aijalla melkosesti sapuskaa jalella 🙂

Huomenna alkaa loppu SUORA Dallasiin….vahan on jotenkin haikee mielimut toisaalta ma kylla tartten vahan huiliakin. Jotenkin alituinen paikanvaihto alkaa pikkusen kaymaan henkisten voimavarojen paalle…tekis mieli olla vaan paikallaan viikon verran, kyl sit taas jaksais 🙂

Coloradon ylankoja

Continental devide…länsi Alaskasta aina Tulimaahan asti.

Juuh…ei vasyta yhtaan…

Leireilya mukavis maisemissa

Kattelin aamulla naisten Wimbledonin finaalin loppuun ennen ku ryntasin baanalle. Tarkotus oli ajella iisisti joku rapiat 300 mailia et olen hyvis asemis vimosia paivia varten.

Ajelin kivois maisemis vahan ristiin rastiin Coloradon etelaosia ja ku alko olla aika yopuulle, ei missaan ollu punkan punkkaa. Niinpa ma telttailen jossain Silver Cliff nimisen kylan liepeilla keskella preeriaa. Kylmaki varmaan tulee yoks mut kai sita yhden yon karvistelee vaik vakisin. Palaan asiaan aamulla, nyt koitan unta palloon…

Kello loi just 3. Aika pirun vilposta, kojoottien ulina heratti. On alkanu tuulla. Pussissa on ok mut nena ja naama jaatyy. Lampaannahka on paivalla perseen alla ja yol paan 🙂 Takas paata tyynyyn. Muistutus itelle, makuualustan on hyva olla vahan isompi ku mita ite oot 🙂 Taytynee jatkos laittaa ittesa kiiloilla maahan kiinni et pysyy alustalla.

Kylmahan se oli. 38 F astetta eli jotain 3C. Syon just aamiaista ja kelailen eilista. Fiilikset tanaan aamul herates oli erinomaset. Maisemat upeet. Kello 8 ma olin jo pyoran paalla joten jotain hyvaa telttailusta on 🙂

Eilisesta viela, ma tein kulutuksessa jonkun sortin ennatyksen. 335 mailia 5.6 gal. 3.93 l/100 km tolla lastilla on aika hyvin 🙂 Koko paiva oli tasasta satasen ajoo keskimaarin. En ollu uskoo silmiani ku gasomittari itepaisesti naytti kahta tolppaa. 9 litraa oli jalella viela ku tankkasin…yli 200 kilsaa jalella. Höh, tankillisella ois paassy jotain 750 kilsaa. Ei paha 🙂 Kaykohan Dumppeli molemmilla pytyilla 😀 vaan yhel vaan.

Melko jannan nakosta Navajojen mailla

Menos vasta Monument Valleyhin

Komiaa mut kuumaa

Laakson lilja…eikaku ronsu 🙂

Aamusel kavasin kappailemas (siis oikeesti aamul eli ennen kasia) viela Bright Angel Pointilla. Hiljanen aamu oli omiaan korostaan tunnelmaa. Aikani mietiskeltyani maailman menoo kiipeilin takas motelliin. Oli tulossa kuuma paiva!!

Viela ennen lahtoa turisin Dick Moody nimisen vanhan parran kans. Herra oli kolme viikkoo ollu reissus Sportsterinsa kans. Tosi mielenkiintosta vaihtaa ajatuksia, Dick on aikasemmin kiertany maata aika lail ja se mita ma olen monesti todennu kaupunkien identiteetista ja ihmisista tuli suoraan Dickilta lahes samoin sanoin. En ma ihan hukas ajatuksineni oo 🙂

Baanalla oli helvetillisen kuuma. Ajelin pikkuteita, 89:ia, 160:sta ja taikinoin aikani kuluks reitti vaihtoehtoja. Mennako Moabiin vai ei. Paatin lopuks saastaa itteeni ja painella suoraan Cortez, Coloradoon.

Vaan ku risteys tuli eteen paatinki akkia vetaa lenkin Monument Valleyn kautta. Jotta lenkista ei tulis hiton pitkaa, joutuisin kruisimaan tosi pienta baanaa, niin pienta et en ollu varma olisko se edes asfalttia. Wiski se on ku otetaa vai mites se meni 😉

Monument Valley on Navajojen maita. Kasittamatonta miten luonto on kasitelly kivee niin et noita monen kerrostalon kokosia tolppia on tuolla pystyssa. Tolppien lisaks laaksossa oli mielettoman kuuma. Melkein liian. Kun ajelin lenkkia eteenpain kutonen paatti akkia hypata valivapaalle. Jos mus ois ollu pisarakaa nestetta, ois varmaan ollu Rukan poksyssa loysat. Ma olin kaukana mistaan sivistyksesta ja mieles kavi monta asiaa sen sekunnin aikana ku pykalsin ekaks vitosen pesaan ja sit uusiks kutosen. Mitas jos laatikko kosahti (niita on menny naista GS:sta ja epailen et kuumuudel on osansa asias)…vetta ei ollu tarpeeks ku tunnin venailua varten ku kamel pakki oli valutellu ittesa tyhjaks yolla…No, ei tarvinnu.

Ku olin taas ihmisten ilmoil vahan enempi, kavin kiepin viel Four Cornerssissa. Pistees, mis voi hyppia Utahin, Coloradon, New Mexicon ja Arizonan valil tosta vaan.

Yoks tulin halpaan ja tosi siistiin pikku motlaan Corteziin. Hieno paiva mut toi kuumuus saa jaada paivaks. Huomenna ajelen vuorille pakoon.

Meika kanjonilla

Cape Royalilta

Cape Royal kans

Bright Angel Pt

Laksin Vegasista hyvis ajoin, ainakin mulle. Paivasta oli tulos kuuma joten en uneksinu mistaan nopeesta etenemisesta. Olihan se kuumaa. Ku patsissa. Rullailin pohjoseen I15:sta ja sit itaan 9:ia ja 89:ia kunnes nasautin etelaan kanjonille 67:aa. Matkasta ei juur kummosia oo kerrottavana.

Rukan SRO on kovilla. Musta vari ei helpota yhtaan asiaa mut koko puku paal ma tanaankin selvisin. 36C 🙂 Olihan hiki valilla.

Jossain valis ma pysahdyin kaukaa viisaasti vetaan tankin tayteen vaik se ei kuiva ollukaan. Samal tankkasin itekki nesteita ja rupattelin jonninjoutavia huolttarin isannan kans. Mukava heppu. Piti oikein ottaa fotoja paikallisen Vilenin asekaapista. Hitto aijal oli myynnissa mm Ak47, Walther P38 ja PKK, Makarovi ja puolen tusinaa muuta vanhaa tykkia uusien lisaks. Ja ylahyllylla kyrillisil kirjaimil vihreita lootia joista ma osasin tavata vaan numerot…7.62. Jep jep…

No paasinhan ma ite nahtavyyttakin pallisteleen. Eihan siit ohi oikein voi ajaa. 16 kilsaa levee ja yli 300 kilsaa pitka about 2 kilsaa syva uurre maassa. Grand Canyon.

Meika on mielestaan reissannu jonkun verta ees sun taas ja harvas on ne paikat jotka hiljentaa ja noyristaa mut taysin. Taa eniten ku mikaan muu.

On aika vaikee sanoin kuvata fiilista, joka syntyy ku seisoo jollain kanjonin lukemattomista kielekkeista ja jalkojen juuressa on pari kilsaa tyhjaa ja sit Colorado joki. Taal kaiken lisaks sa paaset oikeesti kaveleen noil kielekkeille eika siel oo mitaan aitoja! On aika auvosta istuu tollases paikas ja killutella jalkoja tyhjan paalla. Sit mieleen tulee et mitas jos taa kieleke sanoo otteensa irti…hmm, melkonen tiputus mut se akkipysays varmaa pännis eniten 🙂

Olo on aika tyhja ja jotenkin noyra ku tajuaa mittasuhteet. Viimestaan sit loputki tajuaa ku nakee helikopterin kiipeevan pohjalta toisel puolen. Se on avuttoman kokonen, aanta ei kuulu ja kipuamiseen reunalle tuntuu kuluvan ikuisuus. Saaketi mika luonnon luoma mestariteos!

Satsasin kunnolla tahan kokemukseen ja otin viimesen huoneen North Rim:n lodgesta. Kallis mut auringonlaskun maalatessa kanjonin oisin maksanu huoneesta vaik tuplasti. Leirintäalue oli tiettyki tapotaynna 😉 Kallein yo tal reissulla 😀

Ma olen ns North Rim:lla joka on turistien puolesta paljo hiljasempi ku South Rim. Aikasemmin olen kayny Vegasia lahinna oleval West Rim:lla. Maisema siel oli ehka inan verta mykistavampi mut sinne paasy on tyon takana. Yli 25 mailia kauheeta sorahyokytysta. Aamul kavasen viel kavelemas tuol ennen paluuta normaaliin maailmaan. Grand Canyon rokkaa kovasti sisuskaluissa 🙂

Jep jep

Piti lahta mut oli jotenkin veto pois. Kunnon hedarihan siita kehitty ja viel jotain lihaskipuja paal. Oisko sama popo ku kiusas Pasia. No, helppo homma.

Jatkoin huonetta paivalla ja vietin koko paivan huilaamalla ihan oikeesti. Pelailin vahan Texas Hold’emmia ja nukuskelin altaalla. En siis tehny yhtaan mitaan reissuun liittyvaa. Eikan se popokin saanu kyytia…nyt kohti Grand Canyonia 🙂

Jussin tämän päiväinen kolmas haastattelu YleQ:n Aamussa on nyt lisätty mp3-muodossa mediatiedostoihin, jotka löytyvät osoitteesta http://www.mediakuva.com/touringlife

Todella hyvässä haastiksessa raapaistiin ajatuksia hieman pintaa syvemmältä. Las Vegasista tavoitettu Jussi jutusteli niin matkaan lähdön alkuperäisistä motiiveista kuin siitäkin, mitä liki 35.000 kilometrin aikana on tarttunut ajatuksiin.

Puheena oli myös ajoittain iskenyt matkaväsymys, ja saatiinpa vastaus myös kysymykseen mikä paikka on lopulta jäänyt reissusta parhaiten mieleen.

Kannattaa ehdottomasti klikkailla ja kuunnella!

  -press@touring-life.com

PS. Real audiona haastattelun voi kuunnella suoraan YleQ:n sivuilta osoitteesta http://www.yle.fi/yleq/kuuntele.php

Ghost town eli kummitus kyla

On vahan kuivaa…

…ja karun nakosta…

…ja pirun kuuma

Hemmetti et oli kuuma paiva. Ite ajosti ei suurempia oo kerrottavaa, interstatea Diegosta Vegasiin. Mut jestas et ma paahduin! Vahan rapiat 100F eli 38C astetta eika tuulen ripaustakaan. Eipa isommin kiinnostanu pysahdella turhia. Vahan mul oli ajatus kavasta Death Valleyn kautta mut se ajatus lenti romukoppaan melko nopsaan.

Paris paikas ku I15 kiipee ylospain oli kotiloita etupelti pystyssa enempi ku uskois. Ja ku toppasin juomatauolle taukopaikal, lava-autot haki paa-asias amerikkalaisin tuotteita remonttiin. Paikka muistutti enempi korjaamoa ku taukopaikkaa.

Tein pikasen visiitin hylattyyn kaivoskaupunkiin mut paa-asias keskityin oleen liikkeella. Yoks tulin maailman turhimpaan kaupunkiin Las Vegasiin. Ding ding ding ding soi vielaki paas ku miljoonat ykskatiset sun muu pitaa loputonta alamoloaan.

Ite keskityin rullan ja blakarin jaloo ja hiljaseen pelailuun plus miinus nolla tuloksella. Sinansa ma en tata kylaa viitti isommin turistoida, on tullu kaytya sita verta monesti et ei nappaa enaa…