Day 39 / 17094 km – Kilin kolin

Matkalla
Matkalla
Yellowstone Lake oli jaassa viela
Yellowstone Lake oli jaassa viela


Puhveleita oli vaik kuinka
Puhveleita oli vaik kuinka
Samoin kuumia lahteita
Samoin kuumia lahteita



joskus tapahtua mut et just nyt. Prkle, ma olen koko paivan potkinu itteeni paahan mut alotetaan alusta.

Lahdin kerrankin liikenteeseen ennen ysia. Ajelin kohti Yellowstonea kaikes rauhas. Siin jossain sit missasin risteyksen ja menin ohi viel 10 kilsaa. Nou hata, tostahan muutaman mailin paasta menee pienempi tie samaan suuntaan, sinne siis. Lahestyin poikkitieta ihan iisisti, heti oikealle kaannoksen jalkeen siina tiel oli sellaset ritilat ties et lehmat ei juoksentele isolle tielle. Ne poikittain olevat raudat on vahan inhottavia ylittaa pyoral joten olin tarkkana.

Liiankin silla hitosta pahempi asia jai huomaamatta ennen ku oli myohasta. Heti paatien ulkopuolella risteysalueella koko asfaltti oli parin sentin kerrokselta harmaan soran peitossa. Lisaks pinta oli kivasti kallellaan oikealle. Ei prkle!!! En edes hipassu jarrua ku eturatas oli alta pois. Nurin mentiin et kolisi. Ei kovaa, pyora liuku vajaan puoltoista metria. Ma en ees sita, kissana multa otti tiehen hanskat, oikee kyynarpaa ja oikee lonkka. Nou hata.

Dumppeli ressukalle ei kayny yhta hyva flaksi. Koska tie oli kallellaan otti tankin poski soraan hellan kosketuksen heti sen jalkeen ku kaatumarauta ja laukku oli osansa saaneet. Samoin oikeen pytyn venttiilikoppa ei enaa ole natti, soraa oli siksi paksulti et vaikka kaatumarauta suojaa kantta hieras kivet merkkinsa.

Pienta muuta raapua tuli peiliin. Vilkku meni saleiks mut sen ma fiksasin saman tien pikaliimalla.

Ihmettelin siina et tassako taa ny oli. Joku nainen pysahty ja autto pyoran pystyyn, ei olis omin voimin ylarinteeseen noussu. Startatessa paasi mehukkaat oljysavut, eika ihme pyorahan oli yli 90 asteen kumos. Oikeen sivulaukun teline on S mutkalla ja tankis kiva muisto tapahtuneesta.

Turha kai sanoo et ei tahdo veri kiertaa paassa. Mut minkas teet, tankkeja saa uusia. Ma olen ihan 100% kunnossa ja matka jatkuu, prkle periks en anna.

Rappailin telinetta oikoseen jonkun huolttarin pihal puoltoista tuntia. Ku se oli jotenki paikollaan jatkoin Yellowstonen luonnonpuistoon. Alko sataa, hienoa. Taa tasta puuttuki.

No, sen mita puistoa nain oli hienoa. Geysireja, kuumia lahteita, metsaa, puhveleita, hirvia, kauriita ja kauniita paikkoja. Ei vaa satees oikein tapahtuneen jalkeen ollu ihan vireessa. No, huomen vahan lisaa.

Nyt ma koitan syoda ja saada vahan itteeni tasta v***tuksen kaivosta ylos. Kyl taa tasta.


5 responses to “Day 39 / 17094 km – Kilin kolin”

  1. Nokka pystyyn. Mieti kuinka monta tuttua on vetänyt lipat Yellowstonen tiellä ? Ai ei tule ketään mieleen ? Siinäpä se 😉

    Like

  2. Jeps, ei muuta kun päätä pystyyn! Ihmehän se olis jos tollaselta reissulta säilyis ilman kolhun kolhua! Jyge on oikeessa: jos selvisit itse ilman isompaa vahinkoa, ja jos Dumbon ainoat vauriot on tosiaan vain kolhuja ja muuta pientä, niin tapahtunut on enmpi niinku kermaa kakulle. Reissussa rähjääntyy sano 😉

    Like

  3. Nyt kun on Dumbo kolhuilla, kännykkä kuuluu enää siellä sun täällä ja edessä on asumattomat sorapätkät, niin alkaa homma muistuttaa kummasti long way roundia 🙂 Hyvä ettei sattunut mitään isompaa, kaikki muuhan vaan lisää katu-uskottavuutta – ja on kyllä aika sissi-asennetta touhuta pikaliimalla jo paikan päällä :))

    Like

  4. Noilla maileilla haiskahtaa tilastotappiolta. Nyt voit vetaa halki Alaskan kahvikuppi toisessa tassussa ilman isompia ongelmia. Toivottavasti kone ei savuta enempia. Tsemppia!

    Like

  5. Thanks!! Kyl taa tasta…tanaan jakson olla ihan hyvin mielin pyoran paalla. KOne pelittaa ok ja kaikki tuntuu olevan reilassa…

    Like

Leave a reply to Pete Cancel reply