Because I Can

Hyvin nukutun yon jalkeen oli pikku ylllia tiedossa pihalla. Oli pusauttanu lunta yolla. Mut nou hata, sehan sulaa tosta hujauksessa pois. Suuntaan Dragonille tossa enen puolta paivaa, hengailen siella ja yoksi tuun takas tanne Ironhorseen.

Kannyt ei pelaa taalla mut internetti juu 🙂

En tieda onko nopeimmat jo huomannu mut ma sallin kommentoinnit postauksiin. Eli siihen postauksen alalaitaan tulee linkki mis lukee Comments (0). Sita klikkaamalla paasee komentoimaan mun postauksia tai ihan jotain muuta. Kuhan kommentit sailyy asiassa ni eikohan ne pideta auki jatkossakin. Jos haluatte kysella multa jotain, ma koitan lukee noita sillon ku nettiin paasen ja vastailen parhaani mukaan.

Jeps, ja yks juttu viela…lippisten menekki on ollu huomattavaa, joitain kipaleita on viela jalella ja jos niille kovasti loytyy haluajia, saahan niita lisaa. Paiskatkaa maililla jos hatun haluatte, ma jarkkaan jollain lailla. Viimestaan sitte heinakuussa, jos ei muuten ni henk. koht. toimituksena 🙂 20 egee kipale et saan omani poies 🙂

– Look Twice – Save A Life…enpa tota paremmin sanois.

– Nantahala National Forest

– Mutkaa, mutkaa ja mutkaa 🙂

– Bridal Veil Falls, Natahala National Forest

Polkasin liikkeelle Atlantasta tossa 12 tienoilla. Aamusen huoltelin itteani ja kamojani. Pyykkia ja unta 🙂 Suuntasin kohti pohjosta. Ekaks ajelin takas TWO:lle. Drunken Snake Road ja videolle 🙂 Juopon kaarmeen jaljilta suuntasin kohti itaa. Puikottelin pilvisessa saassa 76:sta kunnes tulin paikkaan nimelta Clayton NC. Sielta alko baana nimelta War Women. Naa on vanhoja inkkarimaita, joten sielta kai toi nimi tulee. War Women oli mielettoman siiti tie. Ugh 🙂 Toi mutkakuva on sielta….valokuvalla on niin vaikee koittaa selittaa…

Taalla tollasta sikkuraa riittaa. Tanaan ajoin n. 400 kilsaa josta tosi siistia mutkaa 300 km. Enka ma ajanu samaa patkaa kertaakaan. Naa on NIIN siisteja maita.

War Womanilta ma aloin suunnata kohti Robbinsvillea ja Dragonia. Mutkaa vaan riitti ja riitti ja riitti. Otin fotoja ja ajelin, mitas muuta. Hyvat fiilikset mut matka alko olla pitka ja ma vasyny. Huomasin viimesella patkalla 28:lla Franklinista Stecoahiin, et enaa ei kannata painaa. Kurviin tulot alko olla mita linjoja sattuu ja muutenki ajo oli vahan toks toks. Otiin siis iisimmin.

Stecoahissa suuntasin paikkaan nimelta Ironhorse. Samanlainen mesta kun TWO:kin. Oli pimeeta ku tulin perille….piha taynna bemarin LT:ta. Kevaan treeni leiri jenkkilan LT kuskeille. Eika tupaa vapaana 😦 Vaan eipa hataa, paikan omistaja John oli tosi symppis, saan nukkua tassa hiton ison paarakennuksen soffalla takan aaressa. Charlene, Johnin vaimo ruokki mut. Hitto sentaan!! Uskomatonta vieraanvarasuutta. Ja naa LT kuskit, ihan kun ma oisin ollu taalla koko ajan ja kuuluisin porukkaan. Hillittoman siistia, pari kaveria soittaa skittaa ja banjoa ja veivaa vanhoja roketteja, tosi hieno fiilis!!! Lisaa infoa Ironhorsesta loytyy http://www.ironhorsenc.com/ tuolta. HIENO PAIKKA! Jos on nailla seuduin pratkalla liikkeella, tanne hopi hopi 🙂 DDragoni on ihan nurkan takana.

Vasyttaa….nukun hyvat unet ja huomenna, jos saiden herra sallii, Dragonille tsekaileen meininkia!!

Aamulla TWO:lla ylos…yo oli ollu viilee mut Haltin kamojen kanssa parjas hienosti. Tuun varmasti seuraavien parin paivan aikana oleen teltassa kelin salliessa. Suihku ja aamiainen…istuskeltiin aikamme, juteltiin ja ooteltiin et kaste kuivuu teltoilta. Pukkas pienet enteilevat sateet.

Purettiin leiri ja lahdettiin kohti Atlantaa. Juur siita TWO:n edesta meni Tour de Georgia jossa Lance Armstrong on mukana valmistautumassa Tour De Franceen. Porukkaa oli ku pipoa. Me zuumailtiin alas vuorilta ja parin pikku mutkan kautta etelaan. Hienoja patkia riitti vielakin…aina vaan lisaa.

Sitte alko sataa. Onneks me oltiin jo GA400:lla. Pysahdyttiin syomaan. Bob ja Doug anti vinkkeja mulle reiteista pohjosta kohti. Lauantaina ma ajan takas ja ajelen muutamia teita viela rauhassa kameran kanssa, mm Snaken. Telttailen jossain sopivassa paikassa, sunnuntain pyhitan Dragonille ja maanantain ma lahden ajamaan Blue Ridge Parwayta kohti pohjosta. Mulla on aika hyva ajatus miten ma etenen tasta aina NYC:n asti. Alukuperanen ajatus oli olla jossain Bostonin pohjospuolella tai Nova Scotiassa ens viikon torstaina joten ma olen aika hyvin jiirissa jos silla mitaan valia on. Nova Scotiasta en saanu kovin hyvin kommentteja, joten katotaan nyt 🙂

Kovat fiilarit. Sorry ettei oo tasta paivasta kuvia tarjota. Laitan kuitenkin tonne Photo Albums:n Georgia folderiin uusia kuvia, joten kaykaa siella kattomassa. Lauantaina ja sunnuntaina voi olla et musta ei kuulu, tuolla vuorilla ei kannyt varsinaisesti pelaa joten en paase Noksun LifeBlog:lla postaan uutta tanne. Mut heti ku tolppia nakyy kannyssa…

Ray, Frank, Bob ja Doung Outback Trading postilla Robbinsvillessa

Cherohala Skyway:lla

Leiri pystyssa Two Wheels Onlyssa

Ma, Bob ja Doug

En tieda oikein mista alkas. Fiilikset on niin kyballa kun vaan saattaa, juur naiden paivien takia kannattaa ajaa 6000 kilsaa. Okei…kokeillaan. Torstai aamuna ma tavoistani poiketen lahdin liikenteeseen klo 0730  AAMULLA. Olin luvannu Bobille et oon TWO:ssa 0930 valmiina lahteen, joten nou hata. Sinnehan on vaan 74 mailia eli 100 km. Vai mita? Juuei. Atlanta liikenne on en sano mista mut tohon 100 km:n mulla meni siis poispain kaupungista aamullu tasan 2 tuntii. Eli olin ajoissa.

Pikaset esittelyt Dougin kanssa ja sit baanalle. Dougilla -92:nen Ducati 907 ja Bobilla bemarin uus R1200GS. Ja mina ylipainosella Dumppelilla vaik olin jattany lapparin ja jotain muuta pienta Mialle Atlantaan. Noinkohan ma pysyn perassa edes kohtuullisesti, funtsin.

Jo menomatkalla TWO:lle sain fiiliksia tulevista teista. USKOMATONTA, maili toisensa jalkeen sellasta Tohtori Sykeroa et oksat pois. Ekaks vedettin GA60:sta pohjoseen. Aijat veti sellasta kyytia et tunsin itteni melko oppilaaks. Mut ajelin omaan tahtiin ja nautin aivan hitosti. Mieletonta tiestoa. Lounas Tellico Plainssissa ja taas puhallettiin, nyt kohti kuulusaa Cherohala Skywayta jonka vaitetaan olevan USA:n kauneimpia teita. Olihan se!!! Hienoa sweepperia puolelta toiselle, tien pinta aivan virheeton ja nakymat uskomattomat! Doug ja Bob veti edella sellasta yli 80 mph marssinopeutta ja ma perassa sen mita ehdin 🙂 Skywayn lopussa alko tulla vetta, ei pikkusen vaan kunnolla. Pysahdyttiin Outback Trading Postille pitaan sadetta ja jutteleen joutavia parin paikallisen kanssa. Etelan vieraanvarasuus on uskomatonta. Valitonta ja mukavaa porukkaa noikin aijat.

Jatkettiin pienessa tihkussa, tankattiin Robbisvillessa ihan Louhinkaarmeen liepeilla mut ei menty sinne, onneks. Paineltiin Dougin vetamana pitkin ja poikin kunnes joskus vahan 5:n jalkeen pysahdyttiin ostaan vahan snakia iltaa varten Country Storesta, suurin osa kamasta oli paikallista tuotantoa…hyva fiilis. Ostin pussin Beef Jerkya (mitahan se on suomeks…kuivattua savustettua naudanlihaa), pirun hyvaa.

Seuraavaks vedettin 180:sta itaan. Wolf Pen Gap aka Drunken Snake Road (jalkimmasen nimen tielle on antanu "Dr Curve"…14 mailia sellasta heikunkeikua et en voinu olla nauramatta. Mun lempparipatka, sai heitella Dumboo puolelta toiselle koko ajan ja nopeus oli jotain 60-80 kmh…ei sen kovempaa. Aivan hillittoman hauska 🙂 🙂 🙂

Sitte TWO:lle ja leirin pystytykseen, ma annoin aijille tyonaytoksen (ne oli yopyny siella jo edellisen yon) teltan pystytyksesta….eipa siita lauluja kirjotella mut hyvin siella yon nukku. Suihkun jalkeen mentiin TWO:n paarakennukseen safkalle, maittavaa kunnon laitettua safkaa. TWO on ihan helmi paikka. Ystavallista porukkaa, hieno paikka leiriytya, sateen sattuessa halpoja bunkkia tarjolla, hyvaa safkaa ja keskella kaikkia uskomattomia ajopatkia!!!

Jos USA:han tulee prakalla ajeleen, on suoranainen rikos olla tulematta tonne Smokey Mountain alueelle. On vaikee kuvitella parempaa aluetta pratkalla ajoon. Jotain hommasta kertoo tallaset paikat kun Two Wheel Only, Deal’s Gap, Blue Ridge MC Camping, Cherohala MC Camping Resort jne. Alueella on 2 tunnin ajomatkan sisalla 9 MC leirinta aluetta!!!!

Ilta istuttiin nuotilla aijien kanssa. Mieleton fiilis, juteltiin niita naita ja nautiskeltiin melkein tayskuusta puolille oin. Ei tarvinnu unta houkutella.

Wau, uutta

Mitas ma sanoin

Nyt sen sitte tietaa milta ton Dumppelin pitaa tuntuu. Hyvanen aika sentaan mika ero 🙂 Ei se oo koko aikana, mita mulla on ollu, kunnossa. Kaikki tarinatt ja vibrat on menneen talven lumia. Kun ma lahdin BMW  Atlantan pihasta, en tehny muuta ku hymyilin varmaan aika typeraa hymya kyparan sisalla. Hitto sentaan!!!!

Huolto teki varmaan oman osansa, ventiilinsaato ja TB:n synkka teki koneesta silkinpehmeen….vetaa yhta soittoo punaselle asti. Mut sit….se mita ma oon luullu et kuuluu tahan vehkeeseen osana sen luonnetta on pois…ja se on hieno asia. Tarina joka ennen sattu tonne 70 mph nurkille…pois…yli 90 mph tauluun ja Dumbo etenee ku juna.

Niinku arvaatte, ma oon yhta suurta hymya….fiilis on todella korkeella! Viimeks ma oon hihkunu samalla lailla yksikseni kun sain IronButin ajettua, ja sita ennen ku Suomi hakkas USA:n latkan world cupissa (btw, KARPAT on rautaa 😉 ).

Ma lahden joko tanaan illalla tai huomenna aikasin aamulla pohjoseen. Bob ja frendi tuli kaymaan tuolla diilerilla ja ne lahti siita soitteleen saman tien. Mulla ei ollu kamoja ja muutenkin tuntu, et ma vahan henahdan ja huomenna ajetaan. Paikka mihin me mennaan on Suches GA ja tarkemmin Two Wheels Only. Paikassa ainakin on oikee asenne. Telttaillaan perjantaihin asti ja sit ma varmaan palaan kavaseen tas Mialla (KIITOS Mia ja Peter yosijasta!!!) ja suuntaan lauantain sitte kohti itarannikon huipennusta….Deal’s Gap taikka tast lahtien Lohikaarme 🙂 Louhikaarmeella meinaan leireilla lauantaista maanantaihin asti. Tiedossa on kovan luokan ajoo, paikka on viikonloppusin taynna sporttipyoria ja muuta pratkakansaa joka puolelta jenkkilaa.

Tulta kaminaan 🙂

Zac & Bob ihmettelee kardaania

Hyva tast tulee, uskokaa pois

Kiva naky

Mun suosikki, K1200S

Taa paiva on ollu istuskelua ja odottelua. Jos ei muuta ni oppii tas ainaki karsivallisyytta jos ei muuta.

Ma olen lonninu BMW Of Atlanta:n soffalla, lastauslaiturilla, huollossa, varustepuolella jne 8 tuntia. Dumppelissa on pera taysin levallaan…

Jeps, tarkalleen ei tia mista taa sotku on saanu alkunsa mut soosi on soosi. Kardaani ei ollu perilla asti vaihdelaatikon akselissa, joten kardaani oli hinkannu koteloonsa syvat urat. Alumiinimommoa vaik huru mycket. Ja ku kardaani ei ollu kunnolla paikallaan, se oli ravistanu vaihdelaatikon stefaa sen verta et se alko vuotaa. Sen lisaks kytkimen orjasylinterin (suom. huom. slave cylinder) stefa vuoti pikkusen joten se tuli samassa fiksattua. Kaikkiaan vaihtoon menee kardaani, kardaani kotelu/swingi, laatikon stefa, kytkinsylinteri ja sen stefa ja muuta pikkusalaa. Huh huh.

Nauresskelin tossa itekseni just et joopa joo, kettinkivetosella pitaa rasvata ja kiristella ketjuja joku 1000 maili, kardaanilla saa purkaa koko systeemin joka 3000 maili. Ei tas enaa jaksa ku naureskella. Pointsit kylla himaan Robert "Bob" Woolridge Sr:lle ja sen liikkeelle. Zac on tan mestan paamekaanikko ja se heppu on todella loistava. Kaikki suositteli et tanne kantsii tulla korjauttaan ja oon samaa mielta. Niin joo, tulihan se 12000 mailin huolto venttiilisaatoineen paivineen tehtya.

Jos tasta jotain positiivista hakee, ma olen oppinu aivan hitosti GS:sta tanaan. TB synkkaus, venttilisaato ja koko peran sisusta ja rakenne on tullu nahtyy kadesta pitaen. Ja jos puuttuvat osat on taalla huomenna, ma olen takas baanalla jo huomen iltapaivalla. Rock rock. Kattokaa lisaa kuvia enkunkielisesta blogista 🙂

Aamuvirkku 🙂

Vanhaa linnotusta St Augustinessa

St Augustine

Ian ja sesset Mooring hotellin aulassa

Ennemmin tai myohemmin sen piti tapahtuu. Ma herasin aamulla hyvissa fiilareissa. Pakkasin kamat pyoran paalle, kavin rantsussa ottaas parit kuvat, naukkailin ah niin tarkeet aamusumpit. "Jees soor ja rock and roll, ei ku tulta kaminaan", ajattelin. Ja niinku Jopen imitoiman Aarne Tanninen sano: "paskan marjat". Tankoilin tankille, vetelin parasta herkkua Dumbolle ja tupaan. Ja juur ku ajattelin et tosta ku ma tsekkaan renkaat viela sattu silma johonkin mustaan muhjuun kardaanin nurkillla.

Juu…oljyahan se oli. Ensin luulin, etta se on vaan jotain tielta tarttunutta skeidaa mutta ku konttailin huoltoaseman pihalla pyoran vierella (jep, oli varmaan hyvan nakosta) huomasin, etta jostain sielta kardaanin ja vaihdelaatikon nurkilta tuli vieno vana omituisen hajusta oljya. Ma mitaan mistaan tia mut viisaat on sanonu et Hypoidi tuoksuis vahan kummalta. Paastelin muutaman valitun painokelvottoman ilmasun ja paatin kilauttaa kaverille (terveiset Lasse Lehtiselle). Juttelin Atlantan liepeilla asuvan Miken kanssa…sen jalkeen soitin Daytonan bemarille huoltopaallikolle ja viela kiellon paalle Atlantan etelapuolella asuvalle Bobille.

"Puhelinlangat laulaa"- teemanhetken tuloksena paatin, etta lahden vetamaan kohti Atlantaa. Daytonan bemari ois ollu auki mutta se ois tehny 70 mailia suuntaansa (vaaraan) lenkin ja siltikaan ne ei varmaan ois ehtiny rempata stefaa (jos se ny se on) tan paivan aikana. Enisei sano Nykasen Masa, siis Atlantaan. Matkaa ois n. 380 mailia suoraan mut sehan ois liian iisia. Ma paatin ajaa rannan kautta ku kerta olin St Augustinen kaupungin (jenkkilan vanhin…est 1565) kayda tsekkaas. Nakemisen arvonen paikka. Lahes kaunein jenkkilan kaupunki so far mita olen nahny, Carmel Kaliforniassa on nro 1 enka usko etta kovin helpolla vaihtuu.

St Augustinessa kavin kattomassa paikallisen Suomenlinnan, sen jalkeen huitasin pienen palan paikallisen kummitusmetastyskonttorin paarissa. Hitto, kaikkia sita…kaykaa vaik kattomassa http://www.aghostlyexperience.com/lbw/sightings.html

Kummituskaupungista lahdin sitte puskemaan kohti pohjosta. Ajelin ensin pienempia teita mut ku tsekkasin toisen kerran laatikon oljyt (lisailin saman tien paikallisesta Sepon Kampi ja Akselista hakemaani laatikko oljya) totesin et parempi se on ny menna tonne ihmisten ilmoille jos toi vaikka leviaa. Arvatkaa onko hauska ajaa yli 700 kilsaa pieni pelko perseessa et josko sielta levahtaa rojut takarattaalle eli ei. Dumbossa ku sita ei ees paase vauhdissa palyileen. No perille paasin.

100 mailia ennen Atlantaa pysahdyin heittaan lappaa ja syomaan Bobin kanssa. Aija oli elakkeelle jaany ilmavoimien lentaja, Vietnamia sun muuta nahny tosi mukava hemmo. Syotiin hyvat italosafkat, otettiin kuvat ja sovittiin et keskiviikkona Bob lahtee nayttaa mulle paikallisia mutkapatkia….siis jos Dumppeli on reilassa.

Ny ma meen nukkuun…vasyttaa ihan vahan ja aamulla pitas ryntailla Mariettaan huoltoon. Bob lupas soitella tutulle omistajalle vahan etukateisvarotuksi et oon tulossa. Hyva niin. Ai niin…SUURKIITOS Mialle majotuksesta 🙂

Ai niin…jos ootte nain pitkalle jaksanu lukee ni kattelkaa ihmeessa uusia kuvia…IBC albumi loytyy paasivulta oikeelta "Photo Albums" tekston alta. Ma lisailen sinne sillon tallon kuvamatskua…

Floridaa

Herailin aamusella kohtuu rauhassa. Ei oikein tuntunu, etta mulla on hoppu joten otin ihan iisisti. Pasi vetas aamiaiseks munat ja pekonit…hatunnosto ja kiitos Pasi!!

Hommailin niita naita, kattelin vahan telkkaa, juttelin Pasin kanssa niita naita ja viimein ku olin lahtokuopissa kahden nurkilla alko ripauttaa vetta. Nooh…enhan ma sokerista oo mut ei huvittanu lahta sateeseen puskemaan, joten venailin.

Dumbo starttas viimein puol kolme. Aikomus oli ajella kevyt paiva pohjosta kohti. Olin jo paattany jattaa Kennedy Space Centterin valiin, ei vaan tuntunu silta. Tungin hirveeseen vastatuuleen interstatella aina Daytona Beachiin asti josta hyppasin lanteen pikkutielle. US 44 ja siita US 42:lle. 42:nen ja sita seuraavan 19:nen osottautu ihan helmeksi. Ajelin Ochala National forestin lapi mielttoman hienoo tieta pitkin komeissa maisemissa. Olin viela aika yksin joten oli ihan helmi fiilis. Oli viitta vailla etten jaany sinne ekaks telttayoksi, kello oli kuitenkin sen verran vahan, etta paatin viela skipata.

Paiva osottautu todella makeeksi. Paadyin siistii pikku motelliin jarven rannalle Panaltka nimiseen pikkikaupunkiin. Huone irtos $40:lla pienen neuvottelun skottilaisen Ianin kanssa. Normi hinta ois ollu 58 🙂

Huomenissa ajelen iisisti pikkuteita pitkin Atlantaan. Dumbon 12000 mailin huolto odottaa tekijaansa ja mun pitaa saataa vahan kamoja; lahetan ylimaarasia kuteita himaan ja teen tilaa retkikeittimelle kenttasafkalle. Niiden puute oli suurin syy miks ma en jaany telttaileen. Naa kansallispuistot on siisteja ja turvallisia mestoja joten telttailua on tiedossa 🙂

Todella hyva fiilis tasta paivasta!!! Pirteella mielella eteenpain….vaikka taytyy myontaa etta Pasin kampilta ittensa ulos hilaaminen tuotti vahan tyota…Florida saa multa kaikkiaan 8 pratkaturismi pistetta.

Lauantai meni huiliessa…ei ihmeita 🙂 Nothing to report 😉

Maisemaa Keyssilta

Key West

Kuuba? Hmm, lahtisko….?

Richard Birminghamista, Honda kuskeja

All right. Aamusella kirmautin Dumbon matkaan kohti etelaa ja Key Westi. Pitka paiva tulossa, n 800 kilsaa. Vetelin etelaan Florida Turnpikea pitkin, tullitie mut edellisen paivan Miami saikkaus karkotti mielesta pienenki ajatuksen interstaten valttamiseks. Ja oikein se olikin.

Ajo Keyssille oli vaivan vaarti. Joku 160 kilsaa mantereelta pitkin Keyssin saariketjuu oli mahtava. Saari, penkkatie, saari, silta, saari jne jne. Varmaan tajusitte idean. Ei se tietty koko ajan ole pelkkaa paratiisimaisemaa mut ajona musta uskomaton.

Itse Key West oli melko tavanomanen turistirysa kaupunki. Soin Dumbon kans jadet Tsekkilaisen pimun pitasta jadekaupasta. Kappailin aikani, tsekkailin maisemia ja "maisemia" rannalla. Hmm, vaik ma kuinka koitin hakee, ma olin ainut jolla oli mustat housut, musta rotsi ja mustat buutsit 🙂

Hilasin itteni ja Dumppelin pysakointikieltoalueelle USA:n mannermaisen osan etelaisimmalle pisteel, napsin pakolliset todisteet. Siin kuvaillessani juttusille tuli Richard sumuisilta saarilta. Pan Euro miehia. Latistiin niita naita puolisen tuntia. Riku lupas nakata maililla ku takas Triuphien maahan. Jaamma oottaan.

Kavasin hakees matkaan Subwayn sampylan ja suhasin takas kohti pohjosta. Toppasin tunnin ajon jalkeen ja soin sampylan upeis maisemis. Dumppeli ei saanu mitaan, olihan se juur saanu masun tayteen 97:aa.

Loppumatkan ratsin takas Pasin kampil, pienta mutkaa mustien poikien hautajais saattueen kautta, melko vauhdilla. Illal vetelin Pasin kampil asuvan kanukin (yllatys, mista naita riittaa joka paikkaan) Jordanin kans isosti pitsaa ja muutaman bissen. Kyl maistu niinku maistu unikin. 800 kilsan paiva vie mehut mustakin…