Because I Can

Vaatteita lisaa McDonaldsilla

Nova Scotia

Ihan pikanen tiedote 🙂 Tiistai aamun ankeuden jalkeen lahdin siis kohti Nova Scotiaa. Kello oli lahempana yhta ku olin liikkeel. Vetta tuli hissukseen mut oli ok ajaa.

Tankil topates piti lisata kamoja paalle. Vetasin muuten ekaa kertaa tankin melko kuiviin. Taitaa ol vahan vetta ku lopus alko bensapumppu ulvoo kuuluvasti eika se oikein vielakaa oo hiljenny. Koitan heittaa jotain vedenpoistojuttua jossai valis mut taitaa ol filtterin vaihto edes.

Kurvailin hissuksee ja lopulta aurinkokin alko paistaa. Scotia on komeeta seutua. Pysahdyin jo 1830 safkal ja saman tien yoks Port Hastingsiin. Fiilarit kohoilee 🙂

Ai nii, perjantai aamuna 0810 tulee haastis suorana Yle Q:lta…

Aamukavelylla

Simpukatki tajuaa tan 🙂

Mainelainen majakka ja peravaunu

Majakka vaan

Aamul kamat kasaan ja pyoran paal. Suihku ja sit biitsille aamukavelylle. Oli rauhallinen ja kaunis aamu, siina mieli lepas ku kappailin biitsia yksikseni ja kattelin ku fiskarit lahti merelle. Hienoo!

Kympilta baanalle. Ajelin US1:sta rantaa pitkin, pysahdyin ottaa fotoja ja vahan pidemmaks tonne majakalle. Siel se vasta kaunista oli. Turisin vahan aikaa kolmen naisen (Cathy, Karen ja heidan japanilainen vieraansa) kans. Cathy oli Nova Scotiasta kotosin, joten kartta esiin 🙂 Sain hyvia vinkkeja.

Sit lahdin ajeleen kohti pohjosta. Parin tunnin paasta keli alko viileta, aurinko meni pilveen. Maisemat Mainessa rannikolla oli karun upeet, pohjosta kohti mieleen tuli Lappi.

Lounastin jossain viiden nurkilla tienvarsikuppilassa jossa ma olin “sir”, vahan karahti korvaan. Sovin kyypparin kans et ma en ole sir eika han tarjoilijatar 🙂

Zuumailin karttaa. Olin ajatellu hypata lauttaan Saint Johnissa Kanadan puolella klo 23. Se ois Digbyssa Novan puolella 0300.

Rajan ylitys oli kakunpala. Mistas oot ja kauanko meinaas olla ja onks passia, tänk juu veri mats 🙂 Kypara piti sentaan ottaa pois. Paatin skipata lautan ja ajaa myohaseen, 0300 saapuminen ei houkuttanu.

Ilta pimeni ja saa kylmeni…jaatavaksi. Prkle, ekan kerran palelin nain paljon. Mittari naytti 4C. Paatin koittaa ajaa kuitenki kunnes sietokyky sanoo ei. Yhdentoista jalkeen (myohemmin huomasin et Atlantic time oli jo yli puolenyon) koitin loytaa majapaikan. Se olikin vahan hankalampaa ku kuvittelin. Viimein loysin Sussexista hotlan, ihan sama mita maksaa. Ma olin ihan jaassa.

Nukahdin saman tien. Pitka paiva, 745 kilsaa, 13 tuntia pikkuteita ja lopuks vahan isompaa. 4 tuntii pimeeta ja kylmaa.

Nyt aamul ku herasin joku hakkas pajavaralla mun paata sisaltapain ja vasytti niin henkisest ku fyysisestiki…kuuma suihku ja pari puhelua helpotti vahan. Banana Split ja kahvi viel lisaa. Sataa vetta mut ma lahden kohti Nova Scotian pohjos osaa vahan paremmin fiiliksin…eikohan taa tasta. Tanaan vedan iisisti ja huilin.

Konkoilin hiton hyvien younien (kiitos saunan…suurkiitos Michael & Marjatta!!) jalkeen pystyy ysilta. Hommailin kaikenlaista pienta, paivittelin tanne stooreja ja kuvia ja pakkailin pyoran. Olin valmis lahtoon puolilta paivin Sirvioilta Keli oli puolipilvinen joten loistava saa ajamiseen. Nappailin kuvat Sirvioiden pihalla ja laksin baanalle.

Suuntasin ensin pitkin US1 tieta pohjoseen. Vanha Bostonin postitie kasittakseni. Liikenne oli sunnuntaiks melko tiivista joten tunnin kahlaamisen jalkeen muutin suuntaa ja ajelin pitkin 10:ia pohjoseen. Taa olikin loistovalinta silla tie oli hieno ja maisemat vahintaankin mellevat.  Cincennatin maaseutu on tosi hienoo, ainakin mulle. Ohitin Hartfordin lansipuolelta, samoin Springfieldin. Sitten valitsin pari tosi pikkutieta ja ajelin kohto Worcesteria. Viimein tuuppaasin itseni US202:lle ja ajelin hyvaa vauhtia itaan. Auringon hiipiessa kohti taivaanrantaa tuli Atlantin rannalle Salisbury Beachilla. Ajelin pienen matkaa 1A:ta pitkin rannikkoa pohjoseen ja hankkiuduin motelliin Hampton Beachilla.

Pisse ja kanansiivet paikallisessa biker baarissa ja kohta ma oon pihvi unten mailla. Hyva ja lyhyehko ajopaiva. Huomenna jatkan 1A:ta pitkin pohjoseen tarkotuksena paasta ehka jo Kandan puolelle huomen illalla. Pari vaihtoehtoa, joko ottaa lautta Saint Johnista Nova Scotiaan tai skipata niemimaa ja ajella New Brunsvickin kautta St Laurence joen rannoille ja tuuppailla rauhassa kohti Montrealia. Katotaan ny mika on fiilis….:)

Ai nii, noi kilsat noissa mun postauksissa on jossain valissa paasy vahan sekasin. Korjailin ne kohilleen…kohta menee 10000 km rikki…..Dumppeli on hyvassa iskussa, samoin ma!

Herailin vasta ysin nurkilla Sirvioiden kellarihuoneessa. Olin nukkunu tosi hyva younet. Tanaan ajatteln ottaa ihan iisisti aamupaivan ja lahta sitte puolen paivan jalkeen kattoon, josko ma loytaisin Orange County Chopperssien pajan. OCC on kova sana taalla jenkkilan paassa, aijilla pyorii oma show Discovery Channelilla jossa ne rakentee tallasia teemapyoria. OCC:n webbi loytyy taalta.

Lahdin liikkeelle. Tiesin missa niiden liike oli mut paja ei varmaankaan ole siina vieressa. Kavasin liikkeella ihastelemassa kasityotaitoja. Uskomattoman nakosia vermeita, itse pidin erityisesti Joulupukkipyorasta 🙂 Kun oli aikani ihmetelly kysasin josko saisin osotteen pajalle. Eivat antaneet. No minahan en helposti periksi anna, kun on tanne tultu nimmaria ja kuvia hakemaan, nimmarit ja kuvat myos otetaan 🙂 Soitto numerotiedusteluun anto tulokseksi kaks paikkaa jooista toisessa olin jo kayny. Siis toiseen mars.

Hetkessa olinkin pajan pihalla. Alko venailu…rakennukseen sisalle ei ollu mitaan asiaa. Tunnin paasta (vietin aikani jutellen Nasan aijan kanssa joka yritti ostaa nailta hemmoilta pyoraa….$100000 ylimaarasta rahaa…hmmm, pitasko Nasalle sitte hommiin…;) ) Pihalla oli Hummeria ja muuta fiinia pirssia siina maarin, et tiesin hemmojen olevan paikalla. Viimein Mikey, Teutul Sr:n nuorempi poika hiippaili ulos. Symppis kundi, poseeras Dumppelin kanssa, varsin iso karju, melkein samaa kokoo Dumbon kanssa. Sitte ulos tuli Rick joka on Vinnien ohella naita hemmoja jotka osallistuu pyorien rakentamiseen.

Rick oli tosi mukava hemmo. Juteltiin mun reissusta ja niiden ohjelmasta ja ties mista kevyet puol tuntii. Hyva fiilis!!! Sitte siita meni Discovery Channelin ohjelman tuottaja, nasta kundi, pysahty juttelemaan ja kyselemaan mita olin tekemassa. Taas venailua ja ulos tuli Paul Teutul Jr elikkas Paulie. Kiireinen hemmuli ja ehti luikahtaa Hummeriinsa ennen ku ma ehdin jutuille. Mut ku kertoilin tekemisistani sain kuvat ja kymmenen minsaa juttuaikaa. Ja tietty nimmarin karttaan.

Puolen tunnin paasta koko lafkan liikkeellepanija ja paapamppu Paul Teutul Sr tuli ulos. Kormy oli ihan hyvalla tuulella, Juteltiin aikamme, sain fotot ja nimmarit ja hyvan onnen toivotukset reissulle. Hienoo!!

Kello alko olla varsin paljon. Olin jo menossa baanalla kohti Sirvioita kun huomasin Jr:n valkosen Hummerin tenniskentan laidalla. Kavin piruuttani kysymassa viela et josko sita aijat lahtis ajeleen huomenna 🙂 Kundi naureskeli ja sano et han ei oikein hirveesti ajele ja toisekseen huomenna sataa vetta. Niilla oli viela kaiken paalle kuvaukset ja pyoran rakennus paalla lauantaina 0700-1200. Hyvantekevaisyyshuutokauppaan tekivat kahta teemapyoraa. Sain kutsun lauantaiksi kavasta pajalla tourilla jos mulla oli aikaa….well, pitka matka ja ei naa aijat ite kuitenkaan ehdi tulee paikalle joten tuskin meen mutta kiva etta kutsuivat.

Palasin ysin jalkeen Sirvioille (KIITOS Anne ja Arto yosijasta) vasyneena mut tyytyvaisena…Laitan pari fotoa Albumin Because I Can – Choppers.

Jeps…elikka ma laittelen tonne Photo Albums osastolle uusia kuvia sita mukaa kun ehdin niita kommentoidan edes jossain maarin. Koitan keksia  niille jotain napparia nimia, siis noille albumeille et niist nyt nakis et mihin ne liittyy…menee aikaa vaan aika lailla niiden kanssa saatamiseen. No, nyt nukkumaan, kuvia saatte oottaa huomiseen.

Zzzz….

Aamusella, no mulle se on aamu eli n. 0930 olin jo liikkeella kohti Washingtonia, Aarne Tannisen kotikenttaa. Mulla nyt ei ollu tarkotus sen isompaa raporttia sielta vetasta vaan hoitaa Dumppeliin alle jotain muuta ku Silestone. Metzlerin Tourancea a la 150/70/17 ois tarvista. Mut saahan sita tarvista olla, diilerin ei vaan tartte myyra ku ei oota vaan. Prkle, pitihan se arvata.

Nou hata. Niinkun aina tahankin ast,i ku on parralla liikkeella ja samanhenkista porukkaa ymparilla, hata ei tule kateen. Myyntimies Drew talta diilerilta oli varsin avulias heppu. Aija soitteli lahitienoon pemaridiilerit lapi ja loysi mulle kummin. 150 mailia pohjoseen ohi Harrisburgin tiukasti Pennsylvanian puolelle. Myytitykki kyseli multa et sattuukos se mun reitin varrelle johon sanailin et sattuhan se kun pannaan reitti meneen tota kautta. Kaikkiaan kuitenkin nollatuloksesta huolimatta kiva tunnin sessio Drew:n kanssa, hauska heppu. Niin, ja tulihan meidan molempien, mun ja Dumppelin, nestetaspaino hoideltua siina sivussa. Ma otin pari kuppia diilerin kuumaa tummapaahtosta ja Dumppeli taas kulauksen 10w40:sta. Tolle bokserille tuntuu oljy maittavan ku ei oo viela sisaanajo taynna. Puhuvatten et tonne reiluun 20000 mailiin asti saattaapi musta kulta janottaa ja jotta lakkaa sen jalkeen. Saapi nahda. 2000 mailin valein saa tuupata pesaan kuitenki 1/4 L.

Ma suuntasin paanalle, paassa soi Eppujen Suomi Ilmio ku ajelin Harrisburgin ohi. Eipa aikaakaan ja hui kun ma olin jo sujuvasti klo 1440 Hermy’s BMW:n pihalla. Puolessatoista tunnissa Dumppelissa oli uus takakumi ja mulla pari kuppia kaffetta ja pari uutta kaveria. Paikallinen heebo lahti ajattaan mua muutaman mutkan kautta kohti NYC:ta. Hyva olikin, silla nyt ma valtin isommat ruuhkat. Fiilis oli melleva kun ajelin Washington Bridgee pitkin itaan ja oikeella auringon laskiessa oli Manhattan. Silouetti naytti vaan kummalta ku ei noita trade centtereita enaa oo.

Summa summarum, ma oon pikkusen NYC:sta pohjoseen kaverin alakerrassa yota (KIITOS ARTO & ANNE) ja huomenissa meen zuumaileen Orange County Chopperssille tosi kustomeita. Sen verta taytyy viela sanoo, et maisemat Pennsylvaniassa seka New York staten maaseudulla oli osi upeet. Kattelkaa uusia kuvia tuolta Photo Albums osastolta….Blue Ridge & Penn albumista. Vasyttaa…620 kilsan paiva kumminvaihtoineen paivineen….zzzz

Nam nam

Kamat kuivaks Bates motellis

Kaunista maisemaa

Jep jep

Pariin paivaan ei musta oo kuulunu mitaan. Lahdin tiistaina Ironhorselta vahan haikein fiiliksin. Mesta oli ihan assa. No, aikans kutaki. Ajelin siis koillista kohti tarkotuksena hypata Blue Ridge Parkwaylle heti ku se on auki. 60 mailia etelaan Ashevillesta homma onnistuki. Park ranger katteli vaha kummissaan mua mut en ajatellu siit enempia. Ois ehka pitany.

Seuraavat 80 mailia oli rankimmat koskaan ajamani. 10 mailia meni ok, sit paastiin vaha korkeemmalle, lampo laski 5 asteeseen, alko sataa, tuuli n 14 m/s ja koko soosin paalle ajoin pilveen tai sumuun. Naki ehka 10-15 m eteenpain. Vahempi sisukkaat tai viisaammat ois kaantyny takas mut minahan en samaa tieta ees taas ajele. Toppasin jossain valis ja vaihdon luottohanskan aseman saaneet Sinisalon enska tumput lumilauta rapyliin. Puhalsin samal Rukan liivit ilmaa taytee ja toivoin et ne pelais. Pelashan ne, lammitti mut kapalat oli ihan kohmees. Pilveen tunkeminen oli pirullista. Tie ei ollu mikaa lakeuksien suora vaan samanlaista syheroa ku kaikki patkat taal.

Tuijottelin keskiviivaa etten ajanu pihalle mut ku tarpeeks pukkas pilvee, tuntu et en tia mis o maa ja taivas. Alon tajuun miten lentajil menee suunnat sekasin. Mietin valil et mita hittoo ma taal teen.

Aikasa kutaki, pois paastii kunnialla. Koska parkway oli sulki Mt Mitchellia ennen, tankkasin ja kurvailin 19:ta parkwayn pohjospuolel. Linnsville Fallssin kohdal paasim takas parkille. Tormasin Virginian yliopiston proffaan ja sen kaveriin Victory- kustomien kans matkal etelaan parkkia pitkin. Vaihdettii kuulumiset ja mailiosotteet ja jatkettii tahoillemme.

Parkway oli tosi kaunis. Pysahdyin neljan jalista syomaan Donna’s Friends and Family raflaan. Ku jatkoin matkaa, paikan isanta varottelin peuroista ja kalkkunoista.

Mietin tarkkaan lahenko eteenpain, raflan vieres oli kulkurihotla, $3 per yo 🙂 Baana kutsu. Alko sataa, no mahan en oo sokerista. Parin tunnin tihkuamisen jalkee tuli kunnolla. Vetaidyin yopuulle johonkin Bates motelliin jota piti laiskanpuoleinen aikamiespoika.

Aamul lahdin eteenpain. Parkki oli niin siisti ajaa et ei ollu epailystakaa etteiko taa oo oikee reitti koilliseen. Ajelin koko paivan hissukseen lapi kauniin Virginian. Vahan ennen parkin loppua loyty viimein paikka mis kanny pelas. Soittelin parit pemarin diilerit lapi Marylandista ja Pennsylvaniasta kunnes Washintonin liepeilta loyty uus rengas Dumboon. Siinne aamulla. Yoks paadyin 250 asukkaan Harpers Ferry- nimiseen kylaan West Virginiassa. Nyt naukkailen parit bisset paikallises pubis mielikuvituksellisest nimeltaan The Pub 🙂 Voisha sita jotai syodakki tanaan. Ku kerta huomenis olen oikei paakaupunkiseudul menos, siivoilin naamaani vahan, tia sit et onks se paree jos tast o enempi nakyvis…

Me Nantahala jarven rannalla

Yks lukuisista putouksista Franlinin ja Highlandsin valilla

Aamulla ku herailin, ajattelin viela et lahden ajaan kohti pohjosta. Tarkotus oli hypata Cherokeessa Blue Ridge Parkwaylle ja ajella sen kauniissa maisemissa kohti koillista. No, niinku Lao Zhu on sujuvasti tokassu: "Hyvalla reissuajalla ei oo fiksattuja planeja eika jonneki saapuminen oo pääasia", ma koitan olla siis hyva 🙂

Se la-su valisen yon myrakka oli pukannu sievat lumet tonne korkeemmalle joten Blue Ridge Parkway oli useemmasta kohdasta sulettu. Ja ku kaiken lisaks musta tuntu et oon vahan vasyny, paatin et mahan jaan tanne Ironhorseen, nautin aurinkoisesta paivasta, hommailen sita sun tata ja kavasen pienella ajelulla. Nykasin paidan pois, fiksailin kyparan mikin liittimia toimivakkams kokonaisuudeks, purin kamat vasemmasta "leirikama" laukusta ja pakkailin takas. Ja samat laakkeet takalaukulle. Oikeessa laukussahan mulla ei ookkaan muuta ku yks sisalaukku jossa on kaikki mita ma yoks aina tartten. Paiva oli sairaan kaunis, pilveton taivas. Siistia, taalla on hiljasta ja rauhallista. Mikskohan ihmiset ei asu tallasissa paikoissa enempaa?

Pikku askareiden jalkeen hyppasin pyoralle ja kavin ajamassa kolmen tunnin lenkin pikkuteita pitkin. Ottelin kuvia ja nautiskelin. Fotoja saatte kuhan paasen parempaan nettiin kasiks. Joku 120 mailia tais tulla.

Hieno ja rento paiva!! Charlene tarjos illalliseks salaattia, pastaa ja jalkkariks jatskia. Kylla maistu 🙂 Taa paikka on kylla ihan assa mesta!!! Huomenna hyppaan taas reissun paalle. Dumppelin takarengas alkaa olla sen nakonen etta parin paivan paasta pitaa uutta vaihtaa alle. Katotaan jos New Jerseyn seudun "tuttu" voi jeesia. Sinne on 800 mailia about mut eikohan se sen kesta.

Niinku iltasella jo kirjailin, lohikaarme oli juur niin kova patka ku kaikki sanoo. Vetelin sen kaks kertaa paasta paahan kun keli kerran parani loppujen lopuksi tosi hyvaksi. Istuskelin harvojen kuskien kanssa jotka oli paikalle uskaltautunu. Keli oli aamusella luminen ja vaikka aurinko paisto iltapaivalla jo ihan kivasti, ei paikalla ollu ku kourallinen pyoria. Ei ruuhkaa 🙂

Pysahdyin pariks tunniks 129 Bike Pit nimisessa raflassa/pratkakorjaamossa. Paikallinen moottoriturpa hauskuutti mua ja paikalla ollutta paikallista porukkaa. Ma soin ja juttelin, hienoo.

Tossa viiden aikoihin alko paikalliset die hard aijat ilmestyy arrineen paikalle. Kylla aijat veti kovaa…ei pysyny Dumbolla perassa 🙂 vaikka Jessen bagit sai molemmat pikku kosketukset asfalttiin. Ei parane enaa kurvailla, alumiinikeissit on aika pehmoset, kuluu pian puhki…

Koitan latailla kuvia myohemmin, nettinyhteys on taalta Ironhorsesta sen verran hidas et niiden lataamiseen kuluu aikaa ja toisekseen on aika polkasta baanalle. Tai sitten ei….vasyttaa pikkusen joten voisin ihan hyvin oleilla taallakin tan paivan, ajaa jonkun pikkulenkin ja lahtee huomenna aamusella hyvin voimin ajeleen pohjoseen. Katotaan….Kattelkaa tota "Photo Album" osastoa tuolla sivun oikeessa alalaidassa, sinne ilmestyy uusi albumi heti ku saan kuvat lapi.

Tulin just takas Ironhorseen. Drogoni oli nimensa veronen, huikee tienpatka!! Vasyttaa aivan pirusti….paan kuvia ja lisaa juttua aamusella kun herailen.