Because I Can

Etela-Dakotan preeriaa

Tie vie…minne?

Badlands

Buffalot liikekannalla

Olihan taas melkonen paiva. Aamulla ku laksin liikkeelle Brookings- nimisesta college kaupungista oli pirun kylma. Ei varmaan 5 astetta enempaa. Eika se ny paha ois mutta ku tuuli, nyt lannesta, aivan sairaasti.

Ajelin ekat kolme ja puol tuntia ihan kohmeessa. Pahinta kaikessa oli, et maisemat oli tosi tylsat. Mietin moneen otteeseen, et tanne ei oo mitaan syyta tulla. Viivasuoraa tieta ja vaakasuoraa maata, ei laaksoa ei kukkulaa. Ja se viima….paisko suoraan pain naamaan, olinhan ma lanteen menossa. Bensaakin kulu melkosesti enemman ku aikasemmin. Ma olin hition alamaissa, aikakaan ei kulunu ajaessa ku paleli eika maisemia ollu.

Pysahdyin pikku pakosta Piercessa. Tankkasin ja menin kiinalaiseen buffettiin lammitteleen ja syomaan. Puoltoista tuntia istuskelin ja lammittelin ja soin siina sivussa. Ekan vartin kylla van sulattin nappejani kahvikupilla. Buffetin tati katteli et eiks toi sya mitaan.

Lisasin kuteita sen mita loyty ja lahdin taas baanalle. Akkia keli alko kirkastuu ja kohta naky jo aurinkokin. Tunnin paasta maisemat muuttu, preeriasta tuli kumpuilevaa ja mielekasta kattoo ja ajaa. Mieliala nous kummasti.

Pidin pienen kuvaus paussin pienella soratiella. Funtsin et kummasti se ihminen joka paikkaan ehtii ku koko matkan maili toisensa jalkeen tien varren preeria oli aidattu laitumia varten. Kaunista kuitenkin oli.

Jatkoin ajamista, tulin Badlandsin kansallispuistoon. En tienny paikasta mitaan mut mitas sitte. Sisaan vaan. maisemat oli aika kummat, vahan Grand Canyon tyyliset mut jotenki erilaista. Hienoo.

Ajoin parikymmenta mailia soralla siina toivossa et nakisin buffaloita. Nakyhan niita, ja preeriakoiria. Hauskoja vesseleita naa jalkimainitut. Buffalot taas oli tosi hienoo nahda. Ja aika lahelta, ma naas paasin ajaan kymmenpaisen lauman kanssa….ne eella ja ma perassa. Ja jos ette usko ni mulla on videoo 🙂 Oli harvinaisen siisti kokemus. Isoja elikoita. Hassuu miten fiilikset meni tanaan niin laidasta laitaan 🙂

Soralla muuten Dumppeli oli aika vekotin. Venkuroi sinne tanne mut kuitenki jotenki se aina oikeni. Ei mikaan crossari.

Yoksi ma tulin Rapid Cityyn. Piti kauda taydentamassa videonauha varastoo ja hakee muutamia pikku juttuja. Motellin aija oli hovelilla paalla, $49 huone lahti neuvottelun jalkeen $29:lla.

Huomenna ajelen katteleen Mt Rushmoren pressojen paat ja sitte Black Hills vuoristoo. Sturgisin kautta sitte kohti Yellowstonea. Kelin pitas olla aurinkoinen ja max 13 astetta. Toivotaan et ei tuule samalla lailla ku tanaan. Niskat kipeena siita hakkamisesta.

D.J.’s kuppila

Juuh, kylmissaan ja marka

Pien valiaika tiedote…terveiset Minnesotasta. Paikka on New Ulm ja keli on pual karmee.

Vein aamulla ysilta Dumppelin venttiilisäätöön ja TB synkkaukseen (jos joku tietaa mika on throttle body suomeksi, olen pelkkana korvana). Homma oli ohi klo 12 ja ma lahdin liikenteeseen vaikka jokanen hitunen jarkee sano et mee nukkuun. Ulkona oli 3-4 astetta, alyton itatuuli ja vetta tuli reippaasti.

Menin kuitenki. Pitaa muuten ite opetella saataan venttiilit, ei joka 6000 mailin valein karsi paria sataa kaivella taskusta. TB synkka taas on vahan vapaaehtonen juttu ja vaatii alipaine-eromittarin (heh, ite keksin suomennoksen).

Eka tunti oli helvetillinen. Napit aivan jaassa. Muuten parjaan kylla Rukan kamojen ansiosta. Kasil taytyy keksia jotain. Toisen tunnin ajaks sade taukos ja olen nyt lounaal New Ulm- nimisessa pikkukaupungissa. Jalkkariks vedan mielialalääkkeks mansikkapiirasta.

Kohta matka jatkuu, Etela-Dakotaan ois kiva ehtia tanaan viela. Saa nahda millon luonto antaa periks.

Riderswearhouse.com

On siina kamaa…

Mike lahti aamusella lenteleen kohti Montrealia. Herasin sen verran et morjestettiin. Ma painelin takas vallyjen valiin ja Mike kentalle 🙂

Herailin loppujen lopuks joskus lahempana kymmenta. Olin pakannu osan kamoista jo illalla joten keraili loput silla aikaa kun Miken aiti Pirkko paisteli raiskaleet aamupalaks. Pari kuppia kaffetta ja raiskaleita, niilla se paiva lahti kayntiin. Juteltiin Pirkon kanssa niita naita kunnes han lahti Kaarlon luo ja ma baanalle. Viela kerran kiitos Hynnille kaikesta!

Aamu oli kylma….tosi kylma. Lampoo ei varmaan ollu ku pari astetta. Olin soitellu valmiiks venttiilinsaadon Dumppelille torstaiksi Minneapoliksen nurkille, joten etelaan mars.

Tie meni pitkin Lake Superiorin lansirantaa. Ihan nattia maisemaa mut kuvien otto sai jaada kelin ollessa jaatava. Vaikka aurinko paisto ajaminen oli oikeesti pirulllista. Rajaa ylitettaessa mut otettiin sisalle USA:n puolella pikku haastatteluun, onneks….sainpahan lammitella.

Raja-asemalla Craig Rantala niminen toisen polven amerikan suomalainen jututti mua pitkaan. Tsekkailtiin Dumppelia ja sen varusteita. Craig ite oli harrikkamiehia 🙂 Juttua riitti ja sain viela iltasella mailin miehelta.

USA:n puolella keli kumma kylla (heko heko) saily yhta kylmana vaikka etelaan tie vei. Maisemat ennen Duluthia oli varsin hienot. Lake Superior on muuten kasittamattoman suuri jarvi, ajeminen sen ympari pohjoispuolelta kesti pari paivaa. Ja se naytti ihan merelta, tuuli oli niin kova et aallot murtu rantaan.

Duluthissa menin Riderswarehouse nimiseen pratkavarusteliikeeseen. Jos Aerostich sanoo mitaan ni taa riderswarehouse on Aerostichin omistajan ja idean isa Andy Goldiggerin firma. Andyn mun piti kayda moikkaamassa mut mies oli jossain palaverissa. Sain kuitenkin kierroksen ja esittelyn Aerostich ajopukujen valmistustiloihin. Tosi mielenkiintosta nahda miten tollanen ajopuku kasaantuu. Tosin mun Rukka on samaa kaliiperia noiden Aerostichien kanssa. Laksin tehtaalta uudet villakalsarit mukana, kelin on luvattu kylmenevan viela…ehka jopa lunta tulee vastaa perjantaina.

Pukkasin viimein motelliin Lakevillessa n 17 mailia Minnepoliksesta etelaan. Huolto on tossa mailin paassa joten aamusella sinne.

Wawa…kääk, hanhi nokkii kypärää

Hiljasta, karua ja kaunista

Pidetään sadetta…ja syödään

Sateen jälkeen sumua Lake Superiorilla

Elossa ollaan ja ihan kunnossakin. Otin vaan pari paivaa kovaa ajoa ja sen paal paivan relaa, siks ei oo kuulunu mitaan.

Lahin siis Ottawasta sen jalkeen ku olin pettyny leijonien kykyyn hoitaa homma kotiin. Ajelin ekaksi motaria pitkin nopeesti etelaan. Tosin vietin puol tuntia Ottawas hikoillen ruuhkas, lamminta oli kivat 22.

Puhalsin ohi Montrealin. Sit hyppelin pienemmille teille. Tormasin vanhalla FJ:lla kurvailevaan kaveriin joka anto pari tippia hyvista teista. Ajelin kivoja patkia kunnes ja lapi jonkun lukusista luonnonpuistoista nail seuduilla. Puisto oli kiva kokemus, kovasti Suomen eramaajarvia muistuttavia vesistoja, kuusten ymparoimia ja mustavetisia.

Posottelin menemaan lyhyinta tieta kohti Thunder Bayta jonne matkaa etelan kautta Ottawasta tulis 1550 km.

Valil maisemat oli hammastyttavan kotosia, valilla taas jotenki puol amerikkaa. Kaunista ajottain. Yovyin Espanolassa Lake Huronin rannoilla. Ajoin yohon asti reilut 600 km.

Herasin aamulla kohtuu ajois. Olin baanalla jo 0915. Matkaa oli jalella viela reilusti. No, teita ei tarvinnu valita, oli vaan yksi: Trans Canada 17. Oikeasti. Ekaks maisemat oli hienoja, Lake Huron vasemmalla. Mita pidemmalle pohjoseen tie vei, sita tylsemmaks maisemat tuli.

Tankkailin Wawassa, Chris Simonin (NHL aija) kotikaupungissa. Wawassa hanhet oli kova sana, niita esittavii veistoksii oli joka paikassa. No, wawa tarkottaa alkuperaiskansan kielalla yllatys yllatys, hanhee.

Jos oli baana Wawaan tylsa, homma ei isosti muuttunu seuraavaan 200 km:n kunnes tulin Lake Superiorin rannalle.

Sitte asfalttiura oli taas ajamisen arvonen, isoja korkeusvaihteluja ja komee jarvi. Norwester (thanks Scott) vuoret on kuulemma maailman vanhin vedenpaallinen vuoristo.

Jotain 400 km ennen Thunder Bayta alko sataa. Pysahdyin jonnekin suljetulle taukopaikalle vetaan lisaa kuteita niskaan ja syomaan Subwaysta kaukaa viisaasti ostamaani leipaa. Hyva picnic, Dumppeliki paas sateen suojaan ku ajelin sen melkein raflaan sisalle.

Sampyla maistu, Rukan SRO:n AirVantage valitakki teki tehtavansa, alko olla mukavan lammin. Sateenhan toi pitaa loitolla ilman valitakkiakin.

Jatkoin satees eteenpain. Mietin et on taa Kanada alyttoman kokonen maa. Yhden provinssin halki ajaminen (Ontario) ottaa pari taytta paivaa. Ja naita on rinta rinnan Tyynelle Valtamerelle asti; Manitoba, Saskatchewan, Alberta ja viimein British Columabia. Huh huh.

Sade taukos. Aurinko pilkisteli ja ku Superior ei kaiketi koskaan lampee kovasti, maisemat tuli aavemaisen sumuseks. Kaunista silti.

Kanny muuten ei pelannu ennen ku 50 km ennen TB:ta. Kilautin Mikelle huoltiksen pihalta ja sain osotteen. Parkkasin Hynnien (suurkiitos Hynnan perheelle!!!) pihaan 2030. Kavastiin viel iltasel oluella Miken ja veljensa Timon kanssa.

Tiistai aamuna herailin iisisti, juttelin Miken kans lamposia. Sit kavastiin hakees Dumbolle oljyt. Ma tein huoltoo ja pesin reissukaverin. Iltasella lahettiin Hynnien mokille muutaman Miken frendin; Scottin, Sylvian ja Darrenin kans. Uskomattoman hiljasta!!

Ehdin pistaytya jossain valis TB:n Suomi-kadulla Bay Streetilla ostamas vahan salmiakkia pahan paivan varalle 🙂

Puntari muuten heilautti tauluun 80 kiloo, eli painoo ei oo lahteny 🙂 Laskeskelin noita paivia ja tulin siihen tulokseen, et keskiviikko on nro 35 joten jossain valis ole suhannu vaaraa tietoo. Pahoittelut.

Brekkari Chamonossa

Noinhan ne sylinterit pitaa ollaki

Liiduilla kadulle, ei paha

Jep jep

Nopee paivitys. Ajelin motaria pitkin Quebecista Ottawaan. Maisemat oli latteita, keli aurinkoinen mut tuulinen.

Olin poikkeuksellisest varannu huoneen Inn at Summersetista. B&B Ottawan keskustas. 1800 luvun lopulta oleva kiva 12 huoneen majatalo. Sauna ja kaikki. Olin paakaupungissa neljan nurkilla. Kuudelta tapasin Maeganin ja kaverinsa Melissan (sen majakalta tutun Cathyn siskon tytto). Yliopistotytot kierratti mua keskustas. Ottawa on aika suomalaisen olonen kaupunki paitti et taal oli paljon katutaiteilijoita. Kierroksen paal kavasin jossain tupareis mut vasy tuli reissulaisel nopeesti. Takas Innissa simahdin saman tien.

Tanaan lahen ajaan kohti Thunder Bayta Hynnan Mikea tapaan. Ensin katon tan leijonien matsin loppuun, saisivat ny hoitaa ton ettei tarttis kuunnel taal kommentointia 🙂 3-3 viela…

Quebec City lautalta

Vanhaa kaupunkia

Auberge Chaumonot

St Lawrence

Tanaan ma otin tosi kevyesti. Oikeestaan en tehny juur yhtaan mitaan. Ajelin aamusella Quebec Cityn vanhaan kaupunkiin. Pienen patkan menin lautalla yli St Lawrence joen. Siisti pikku kyyti jossa nakee Quebecin vanhan kaupungin joelta kasin hienosti. Olo oli tosi rento ja kevat paiva lammitti mukavasti.

Kun paasi kaupungin puolelle ja itse vanhaan kaupunkiin oli kun ois Ranskaan tullu. Katukahviloita, pienia kapeita katuja. Ma tykkasin….tuli vaha sellaset retro fiilikset omilta ajoilta Ranskassa.

Ajelin muutaman kerran sinne tanne…laiton Dumbon parkkiin ja kavelin katukuppilaan, yllatys yllatys, lounaalle. Istuskelin kuppilassa varmaan pari tuntii sen ihmeempia tekematta. Olo oli tosi upee.

Lounaan jalkeen lahdin ajeleen Ile d´Orleansille. Se on pikkunen saari tassa St Lawrence joella ihan Quebecin vieressa. Saaren ympari kiertaa tie rantoja pitkin. Etelarannasta nakee Quebecin ja pohjoisrannasta taas merelle pain pitkin jokea. Hienoja maisemia.

Pysahdyin majatalossa jossa Pete, mun veli, ja nykyaan vaimonsa Teija oli kayneet 1999. Samassa paikassa paikka oli viela. Jatkoin ajolenkkia saaren ympari. Tulin lahelle pohjoiskarkea ja pysahdyin huvikseni yhden majatalon pihaan. Juttelin isannan Jean-Yvesin kanssa aikani. Sain spesiaalidiilin huoneesta ja myohemmin illalla ruuasta. Jain siis yoks tanne, Auberge Chaumonot:n. Paikka on luksus ja nail hinnoilla lukeutuu ihan halvimpiin tal reissulla. Lopettelin just uskomattoman aterian…naidenkin ravintolan pitaja veljesten Jean-Yves ja Mario ystavallisyys on uskomatonta. Safkat oli erikoishintaset ja yllari jalkkariks sain viela jadee, mansikoita ja vaahterasiirappia 🙂 Nam!

Kaikkiaan olo neljan viikon reissaamisen jalkeen on tosi hieno. Tosin tanaan on vaha vasyny olo ollu mut eikohan se siita ku saan huilittua paivan ja otettua iisisti. Suurin juttu mika on iskeny tahan asti on ihmisten ystavallisyys matkalaista kohtaan. Kaikkialla tahan asti on ollu vaan hyvaa.

Pratkailles erilaiset aistien tuomat virikkeet luo mielikuvia, muistoja ja fiiliksia. Yks ilta ku ajelin viilenevas illassa auringon ollessa matkalla mailleen jossain lammitettiin taloa puita polttamalla. Tuli mieleen lapsuuden kesailta Oulussa mummolassa kun sauna oli lampiamassa. Tuoksut ja milta ilma tuntu teki tosi voimakkaan mielleyhtyman ja alko tehda mieli saunaan ihan alyttomasti. En usko et autolla vastaavia fiiliksia ois tullu. Samanlaisia juttuja eri asioista on ollu useempia…toiset vanhoja ja toiset tuoreempia mut yhtakaikki melkein kaikki hyvia fiiliksia tuoneita.

Touring-life.com:n sivupalkissa näkyvään linkkilistaan on nyt lisätty videosivu (klikkaa tästä suoraan sivulle). Ennen kuin aletaan saamaan materiaalia Pohjois-Amerikan kierrokselta, sivulla on nyt muutama kynäkameralla ennen reissuun lähtöä kuvattu videopätkä. Takuulla ajokuumetta nostattavaa menoa Mt. Palomarilta, joten kannattaa tsekata!

Samaiselta sivulta löytyy myös tuore YleQ Aamun haastattelu (kuva). Jos MP3-tiedostojen kanssa on ongelmia, vaihtoehtoisessa Real Audio -muodossa mielenkiintoisen haastattelun voi ladata suoraan YleQ:n sivuilta täältä.

Ride on, Jussi 😀

  T: press@touring-life.com

Saint John

Toiseen suuntaan

Harvinainen naky 🙂

Haamukuva

Huh, tulipa taas pitka paiva…toisaalta ei mikaan yllatys. 900 kilsaa Nova Scotiasta tanne Quebec Cityn liepeille suurimmaks osaks pitkin Trans Canada highwayta mut mahtu sinne sekaan paikallisia pikkuteitakin.

Aamusella normi rutiinien eli suihkun ja kamojen pakkailun jalkeen suunnistin tavoista poiketen…aamiaiselle 🙂 Brekkarin jalkeen laksin baanalle.

Ajelin ensin highwayta pitkin poispain Nova Scotiasta. Dumppelille bensa maistuu ihan erilla lailla ku nopeuden nostaa tonne highway lukemiin. Sain huomata sen ku vahan yllatyksena bensavalo heratteli mut omista ajatuksistani. Katteli karttaa ja GPS:ia…ei ihan lahella ollu yhtaan mitaan. Loikkasin ekasta exitista ulos ja ajelin paikalliseen Vilenin huoltamoon tankille. Matkaan highwaylta tuli nasevat 15 kilsaa. Huoltis oli varsinanen sekatavarakauppa, samanlaisia lennokkeja kaupan mita ite joskus nassikkana on tullu lennateltya. Ja vieressa sukkahousut ja litra Mobil 1:sta.

Tankin ja kahvin jalkeen paatin ajella pitkin Kanadan maaseutua. Olematonta roudan rouhimaa pikkutieta kahlasin kohti lantta kunnes 50 kilsan jalkeen tulin takas highwaylle. Maisemat oli lahes yhta lohduttomat ku useassa paikas Suomenki maaseutuu, kansa on paennu taallaki 😦
Pikkutie oli niin pahas kunnossa et paatin hypata takas isolle baanaalle.

Kanadan interstatet eli Trans Canadat olikin tosi positiivinen yllatys. Niilta nimittain on hyvat nakoalat ja ne o ainaki talta patkalta rakennettu sillai et niita viittii ajaa ihan maisema mielessaki.

Tankkasin itteanikin Makkarilla. Aurinko oli viela korkeella kun ajoin viimein Quebec provinssin puolelle New Brunswickista. En ollu uskoo silmiani ku ajoin Temiscouta jarven ohi, sehan on jaassa viela!! Saint John joki tulvi rankasti alajuoksulla pain joten liekko noilla tekemista toistensa kanssa.

Kun viimein ajoin St Lawrence joen toyraille, nakymat oli mellevat. Ei mikaan pikkupuro.

Motellin rouvan kanssa hinnasta neuvotellessa paasin hiomaan vahan ruosteista ranskaa…ymmartaa kyl kaiken mut toi tuottopuoli ottaa viela hetken, eikohan se huomen jo oo iskussa.

Kaikkiaan tosi hieno 900 kilsan patka joka meni tosi nopeesti….10 tuntia eika vasyttany juur yhtaan. Tylsaa ei ollu sekuntiakaan. Huomenna ma meen vahaks aikaa pyoriin Quebec Cityyn ja jatka siita sitte Montrealiin. Hyvat fiilikset, kauniit maisemat…siina se.

Vahan hymyilyttaaki, syystaki 🙂

Tasta on vaikee enaa paremmaks maisemoida

Tost Dumbol, entas takas? Nope 😉

Tartteeko sanoo mitaa 🙂

Mika paiva!! Starttasin puol kympilta kohti pohjosta ja Cabbot trailia. Ennen lahoa tankkasin ja vetasin ponttoon STP:n jotain vedenpoisto/suuttimen puhdistus litkua. Ainaki vahan pensapumpun vinkuna hiljeni.

No, kuiteski siis liikkeelle. Koko paiva oli ihan mielettoman komeeta maisemaa. En ma jaksa ees yrittaa selittaa, kuvat kertokoon 🙂 Pysahtelin vahan valia ihasteleen merta ja haisteleen sen tuoksua. Paasin laskettaan Dumppelia pitkin soraaki pienet patkat ku koitin menna yksille putouksille, kuvasta nakyy miten kavi 🙂

Ihan Cape Breton saaren pohjospaassa ajoin “kynnykselle” ihan meren rantaan ja olin siina varmaan tunnin. Meri oli kylma, kallioilla oli lunta viela mut aurinko lammitti mukavasti.

Takas ajelin itarantaa pitkin. Keli kylmeni valil ku aurinko meni pilveen. Yhden lauttapatkan aikana keli viileni nii et hengitys hoyrysty 🙂

Cabot trailin jalkeen olin niin hyvis tsempeis et paatin polkasta kolme tuntia vial lisaa et oon hyvis asemis Quebec Citya ajatellen jo tanaan. Yoks jain Truro nimiseen kylaan. Loistava paiva, kilsoja tuli 615 vaik ma otin tosi loysasti.