Tan etelammas ei tasta kohtaa paase

On siina ruosteinen seina

Justinin omppupiiraskyla

Hoitelin aamupaival muutaman juoksevan asian ja kahvittelin vanhan ystavan Jarin kans. Sit ma keikautin pikku lenkin Coronado saaren laapi. Paikkahan on maisemiltaan tuttu kaikil, joten en ma alkanu kuvaileen (vai unohtuko se…:) ) Onhan siel kuvailtu Cruisen Tompan sekoiluja -90 luvun hitissa Top Gun.

Coronadon lapi ajeltuani kurvailin Tijuanan raja-asemalle. Veri veti ulkomaan matkailuun mut ku ei oo vakuutusta eika sattunu setelin setelia ameriikan rahaa taskuun, katoin aiheelliseks ihailla Oulun laanin kokosta Pablolandian lippua rauta-aidan takaa.

Raja oli karu paikka. Jarkyttavan nakosta ku piikkilankaa on tuhansia kilsoja joka paikassa ja rajavartioita aseineen ja pamppuineen ajelee alati ohi. Jututtamani kaveri ei ollu oikein hyvin fiiliksin Pepejen ja Juanitojen jatkuvasta rajanylityshinkuamisesta (siis sellasest mis on unohtunu passi, paperit seka myos se, et yleisesti on tapana raja ylittaa viranomaisten osottamasta paikasta). Totes ykskantaan et joutas tasta itekki reissuun lahta mut ku perhanan ruosteraja velvottaa.

Rajan tuntumas oli melko kansainvalinen sahlinki. Porukka lampsi kasseineen ja pusseineen siihen malliin et ois voinu luulla olevansa Eestin lautan terminaalissa. Kaljavankkureita ei vaan nakyny ja pussien varressa kii olevat katoset oli vahan eri pigmenttia ku pohjosen oluturistilla.

Paatin paivan lenkin lounastamalla Justin-nimisessa kylassa. Kuuluisa ilmeisesti omenapiiraistaan. Ma sain osakseni kummastelevia ja osin paheksuvia katseita ku tarjoilijan tiedustelles jalkiruokatoiveita (mainospuhe tietty omppupiirakasta edelsi kysymysta joka suomalaises ravitsemusliikkees ois puettu kohteliaaseen muotoon: “otaksa vial jotain”) ma totesin et kahvi vaan ku en ma tykkaa isommin omenapiirakasta 🙂