Sierra Nevada

Arvatkaa oliko lamposta…

Lahella Mojavea

Tata oli kiva laittaa 40 mailia putkeen 🙂

Huh huh…tulihan taas ajettua pitkasti. Leiriyon jalilta en varsinaisesti ollu virkeimmillani aamulla mut olin liikkeella jo ennen yhdeksaa. Se tossa telttailussa on kyl positiivista, etta ylos nousee aina aikasemmin, aurinko herattelee ajomiehen hyvissa ajoin. Muuten naa jenkkilan leirintaalueet tuntuu olevan ihan ok paikkoja….paljon noita RV:ta (recreational vehicule) ja niissa on yleensa semmosta vanhempaa porukkaa maata kiertamassa. Isoimmat on jarkyttavan kokosia laitoksia, pitanee ottaa kuva jossain valissa.

Ma siis suuntasin kohti etelaa. Nyt maisemat 395:n lansipuolella oli natit. Sierra Nevadan vuoristoa ja tie meni kuitenkin vahan eramaa maisemissa. Ennen kun huomasinkaan, piti heittaa kaannos oikeaan ja suunata 178:lle lanteen. Monet oli suositellu tata, ja olihan se ajelemisen vaarti.

Otin 178:lta sellasen 4 mailin sora/hiekka/mokkitie uran sivuun ihan huvikseni. Jos ma en ny ihan vaari oo ymmartany, noi puut on nimeltaa Joshua Tree ja kun tota "metsikkoa" siina nyt oli tyrkylla, ma paatin siis kavasta ja syrjassa. Dumppeli ei ollu tollasessa hiekka/kova maa- maastossa lainkaa huono peli. Mutta jestas etta oli kuuma ja kun ma olin mielestani tarpeeks jo tollasta mokkitieuraa ajanu, oli pakko kaantya takas….ja sehan taa ei ollu lankaan niin yksinkertasta. Heti uran ulkopuolella olikin pehmeeta santaa ja ja tie ei ollu leveydella pilattu…jouduin jonkun aikaa kikkailemaan et sain Dumppelin nenan kohti paluusuuntaa….ja hiki virtas. Varmaan 38 astetta C lamposta ja musta puku on noihin oloihin just oikee 🙂 Pariin otteeseen piti nousta pyoran paalta pois tuuppaan ku renkaat upahti helposti kevyeen santaan…sais olla 100 kg vahemman painoo 🙂

Aavikkorallin jalkeen ajelin Kernville- nimiseen kylaan Isabella jarven rannalle. Tas vaiheessa yleiso kohahtaa ja nousee seisomaan, ma nimittain pysahdyin lounaalle….ja kello oli vasta kaks 🙂 Kummalista hotkyilya sanon ma mut mikas siina. Kuppila oli varsin eksoottinen ja erikoinen kokemus…sinne toihin paasemiseks vaatimuksena tais olla demetia tai orastava sellanen:

Tarjoilija:  Ken?….Ken?…Missa Ken on, ruoka on tassa? (asiakkaat, kaikki 7 kattoo tarjoilijaa)
Tarjoilija: Mulla on tassa BLT Kenille
Asiakas: Ma olen kylla Ted mut tilasin BLT:n
Tarjoilija: Taa on kylla Kenille mut ma varmaan kirjotin nimen vaarin (tassa vaiheessa muut nalkaset asiakkaat nyokkii karsimattomana et juu juu, hae jo seuraava satsi)
Asiakas: Mut ma en kyl tilannu kokista…ku spraittia…
Tarjoilija: Onkohan taa sun…

Ja toi toistu noin joka asiakkaan kohdalla 🙂 En voinu olla naureskelematta ku terassille tuli uus asiakas, kaikki katto vahan et "ala tanne tuu". Vaihtoehtoja ei tosin kovasti kylassa ollu, joten….

Ku olin viimein saanu syotyy, lahdin 155:lle. Taa olikin sitte sellasta latua 40 mailia et oksat pois. Nimismihen kiharaa (jos joku tietaa mista toi sanonta tulee ni saa kertoa) urakalla. Mulla oli hauskaa…tosi hauskaa ku tiella ei juuri muita ollu. Parissa kohtaa oli tulla vahan hasy ku joku isompi auto oli kurvissa roiskutellu tielle soraa…eihan se muuten mitaa haittaa mut ku oot just kaatanu pyoran naulasilma kurviin ja sit joutuu oikoon ni meinas valilla olla hiki 🙂 Noita naulansilmia ku ei kauheen kovaa voi ajaa…oon huomannu aikasemminki et Kaliforniassa noilla kurveilla on kiusalllinen tapa kirrata lopussa joten just ku sa luulet et nyt voi rullata kaasukatta ni kurvi tiukkenee eika lopukkaan. No, hyvin selvittiin ilman mitaan ihmeita.

155:n jalkeen otin 65:en ja sit I5:n. Ei oikein voi sanoo et tuli tehtya kartanlukuvirhe ku en juurikaan karttaa kattellu mut ennen kun huomasin, ma olin Los Angelesin ruuhkassa just hyvaan aikaan I5:lla elikkas tossa viiden tienoilla. Voi hyvanen aika sentaan, miks joku viittii asuu tuolla ja miks ihmeessa ne sietaa tollasta liikennetta. 4 kaistaa motaria ja edettiin 30 mailin matka kavelyvauhtia. Tai autot eteni 🙂 Kalifornia on naet ainoo osavaltion, jossa ns. lane splitting on laillista. Parralla saa siis painaa autojen valissa jos hermot kestaa ja tilaa on.

Aika hyvin autot vaistaa omalla kaistallaan kunhan tilaa on. Ja kyllahan siina etenee pyoralla ihan toiseen malliin ku mateleva autojono. Hermoja raastavaa hommaa se on, ainakin Dumppelin kokosella parralla. Valilla ei jaany tilaa varmaan 10 senttia enempaa per puoli mut kummasti siina toisella puolella Mersu ja toisella Jagge antaa tilaa ku ne huomaa laukut ja kaatumaraudat. Aika monet tais luulla mua poliisiks ku noi lisavalot paistaa peileihin. Ekaks tuntu ei ei hitto tosta uskalla menna mut ku paikalliset parrat suhautti sinne valiin vaan melkosella vauhdilla, ma peraan tosin aika lailla hiljempaa.

Mut siihen tottu ton 30 mailin aikana. Tosin ei se mitaa rentouttavaa touhua ollu, sai olla aistit tarkkana. Kello oli vahan ysin jalkeen ku tulin Diegoon ja Pasin ja Pian talolle. Juteltiin siina Pasin ja Markon kanssa niita naita ja koeistahtelin aijien parrat, Ducin ST4:nen ja ’05 vm Triumphin ST. Olihan muuten erikoista istuu tollasen "kyykyn" selassa..mitenkahan sita omaan VFR:n tottuu….no Suomessa se sit nakee kohtapuolin. Mut ajo jatkuu…Lauantaina mennaan paikallisten finskien kanssa vahan kahvitteleen Mt Palomarille.