Oregonin rannikkoa…

…lisaa ranta maisemaa

…ja viela

Natural Bridges

I am back, ainakin vahan. Nukuin ku tukki kahdeksaan. Vetasin jonkunlaisen aamupalan ja kupposen sumppia ja lahdin baanalle. Enhan ma ensin oikein paassy eteenpain ku maisemat oli sita luokkaa mahtavat! Oregonin rannikko viimeset 70 mailia ennen Kaliforniaa on aivan upeeta! Huh huh!

Kalifornian puolella ma sit paatin kurvata jyrkasti itaan tai ekaks oikeestaa enempi koilliseen US 199 tielle. Ja eipa aikaakaan ja hui, nauratti taas ajaa. Niin mutkasta ja hyvapintasta tieta et huh. Vahan ajan paasta ma olin takas Oregonissa, nimittain tie mille olin menossa oli vahan vaikeesti saavutettavissa.

Tankkasin O’Brianin kylassa just ennen ku kaannyin etelaan ja tosi pienelle ja kaposelle tielle, jolla ei ole edes numeroo. Suuntana Happy Camp Kalifornian puolella. Patka oli tosi tiukkaa vuoristo polkua, sain vaistella rinteilta tiel pyorineita kivia…suurimmat puolen paan kokosia. Tarkkana sai olla. Mut kivaa oli.

Happy Campista otin US 96:n kohti etelaa. Het kohta nain levennyksel pari hyvannakosta pyoraa, KTM 950 ja R1200GS:n pemarin. Pitihan sita tsekata kella o noin hyva maku. Tutustuin Daveen ja Johniin. Vanhemmat herrasmiehet oli matkalla kotiin Sacramentoon. Mahan hyppasin letkan jatkoks.

Ajeltiin hyvaa tahtia rannikolle. Tie oli hieno ja teki hyvaa ajella reipasta kyytia eika tarvinnu kelata teita ja reittia. Dave veti letkaa. Yoks paadyttiin Eurekaan. Kaytiin safkalla paikallises panimossa ja vaihdettiin parratarinoita. Hauska et oli seuraa!

Paiva oli kaikkiaan nasta, ajaminen maistu ja Oregonin ranta oli tosi upeeta!! Fiilarit nousussa.