Valmiina sateeseen

Brittilaista Kolumbiaa tien paalta

Isoja rekkoja taallakin

Nattia maaseutua

Herailin aamulla heikkojen unien jalkeen. En tia, jotenki olo oli kaikkiaan vaan huono. Kuuma suihku vahan paransi mut siltikaan en ollu oikein iskussa.

Rick kokkas vahan aamupalaa, ma pakkailin kamat. Kattelin vahan haikein mielin ku Rick laitto omaa pyoraansa kuntoon Dust To Dawson ajoa varten. Advridereiden vuotunen tapaaminen ja ryonays 15-17 kesakuuta joka keraa adventuristeja 30-40 ympari maailmaa Alaskan ja Yukonin maisemiin. Ajotus ei oikein napannu…tana vuonna 🙂

Viimein morjesteltiin pual 12 ja ma lahdin itaan kohti Prince Georgea. Paata sarki, vasytti hitosti ja olo oli jotenki tukkonen vielakin. Mentava oli.

Keli oli ekaks ihan helmi, sit sato. Onneks ma kerranki olin laittanu kaikki releet etukateen sadet varten kuntoon, mullahan on tata kastuvaa kamaa kameroita kyparas sun muuta riittavasti.

Ajelin ohi paikasta, josta kaannyin pohjoseen Steward-Cassiarille yli 2 viikkoo sit. Kaiheen kattelin pohjoseen…naa polut on tallattu talta eraa. Parikyta kilsaa myohemmin leikin kuurupiiloa mustakarhun kans. Kaveri ujosteli kameraa, kuikuili valil kahdella jalal tienvarren puskasta mua. Meni vahan kauemmas joka kerta ku koitin pyoraa ajaa vahan lahemmas, ei haluttanu lahta pyoran paalta pois 🙂

10 kilsaa myohemmin leikin samaa leikkia kauniin ruskeen turkin omaavan version kanssa. Uskomaton fiilis. Naa ei piitannu ohikiitavista autoista mut pysahtyny pyora arvelutti selvasti.

Smitherssissa tankkasin ja napostelin pari puranat ja vahan suklaata. Vasytti vielaki mielettomasti. Perhana…ajattelin hetken nukahtaa taukopaikal mut ei auta.

Pari sataa kilsaa myohemmin taivas synkkeni. Pysahdyin vetaan kuteita paalle ja saman tien kappailin johonkin tievarren pieneen antiikkikauppaan kyseleen josko sielt sais kahvia. Eivat myyneet virvokkeita mut rouva tarjos omistaan. Vieraanvarasuutta parhaimmillaan!!

Hassua, ajoin jarettomaan ukkosmyrakkaan ja sateeseen ja akkia ei vasyttany yhtaan ja paansarkykin oli tiessaan. Tankkailin Prince Georges ja jatkoin etelaa ja Vancouveria kohti. Maisemat oli hienoja, sade taukos ja keli kirkastu, loppujen lopuksi ilma oli tosi lammin. Kesailta parhaimmillaan ku pysahdyin yoksi Williams Lakeen. 870 km paiva jatti rapiat 500 km huomiselle Vancouveriin, Jyge paahan sumpit tulille ja olut kaappiin 🙂