Top Of The Worldilla

Dumppeli ja kullankaivuulaitos

Dawson City

Dawson Cityn keskusta 🙂

Perjantain tain ma hiippailin ympari Dawsonia. Kavin dredge #3:lla joka on maailman suurin puusta tehty kullankaivuu "lautta". Mielenkiintonen ja valtavan kokonen laitos, joka liikkuu vetta pitkin 1/2 mailia vuodessa ja kaivaa soraa 13m syvyydelta ja huuhtoo kullan 🙂 Turisteilun jalkeen pesasin pyoran Dickin pihalla, kalsiumit Top Of The Worldilta oli tiukassa mut kohtuu siistiks ma Dumppelin sain.

Yosijaksi loysin ihan helmi bed&breakfast paikan nimelta White Ram. 35 cadia ja paikas oli siistit huoneet…ja sauna 🙂 Iltasel saunoin, otin muutaman olusen ja menin legendaariseen Diamond Tooth Girdien saluunaan. Can can shom oli hmm, nasta. Sit pelailin aikani Texas Hold’em poydassa. Laksin saluunasta 50 cadia rikkaampana.

Lauantaina sitte lonnin neljaan asti ympari Dawsonia, kavin lounaal Dickin hotellis ja nappailin vahan kuvia. Ajomatka Whitehorseen oli tylsa, sato ja muutenki tie ei tarjonnu isompia innostuksia. Toki yks mustakarhu sattu samoille poluille. Whitehorsessa yovyin hostellissa niinku tuli jo kirjailtuakin.

Sunnuntaina oliki vuoros lyhyt 180 mailinen lautan lahtosatamaan Skagwayhin. Ennen lahtoa kuitenkin kavasin aamukaffella Starbucksissa ja juttelin pitkan tovin paikallisen pratkanaisen (nimi hiipunu mielesta). Juteltiin pitkasti eri kaupunkien hengesta ja hengettomyydesta. Dawson teki melkosen vaikutuksen muhun.

Tiella Skagwayhin olikin aivan USKOMATTOMAT maisemat. Aivan upeeta! Sanoin on mahdotonta kuvata smaragdin varisia jarvia, lumihuippusten vuorien rinteita ja solia kulkevia teita, ylemman tasangon lappimaisia puuttomia ja karuja maisemia. Aivan mahtavaa, ajoon meni 4 tuntia ku pysahtelin taman tasta kuvaileen ja vaan olemaan hissukseen.

Skagwayssa otin ajokamat veks ja hiivin toiseen legendaariseen Klodiken kultaryntayksen saluunaan, Red Onion. Koko kaupunki saluuna myoten eli satamas olevien risteilyalusten mukaan. Ku turisteille oli paatilla pitopoyta katettu, koko kaupunki sulki ovensa. Masentavaa.

Mun lautta oli toista tuntia myohas lahdos. Tutustuin pitkan linjan mopottelijoihin Barbara ja Leonard Tillmaniin. Mukavia ihmisia ja virkistavaa juttuseuraa. Ikaa vaik kuinka, rouvallakin koko lonkka uutta tavaraa ja silti kahdella pyoralla olivat matkal kohti Wyomingia, Montanaa ja jos kohta mita. Gold Wing ja Hondan 1100 Sabre saa kyytia.

Lauttamatka oli hieno. Maisemat huimia ja mulle ekat Orca ja Humpback valaskokemukset 🙂 Tosi siistia. 36 tuntia, 2 yota. Telttaa ei tarvinnu pystytella, tilaa oli sen verran reilusti et mahduin nukkuun hienosti hyvat unet tv huoneen lattialla. Takakannen aurinkokannellakin ois ollu hyva koisia.

Lauttapaivan ma kiikaroin tosiaan upeita vuonomaisemia, jaatikoita, jaavuoria, valaita, delfiineja, lintuja ja ties mita. Lisaks relailin auringonpaistees ja mietiskelin syntyja syvia lahinna sita, mille tas alkas. Taa reissaaminen on tosi mukavaa, lopettaminen voi tuntuu hankalalta. Paluu kuutiotyohon ei tunnu kovinkaan houkuttelevalta…ans kattoo ny. Tulisko musta merenkavija tai pratkatourien jarkkailija tai jotain muuta 😉

Kaikkiaan taa lauttamatka on ihan must jos naita suuntia meinaa koluta. 1500 km saastaa ajoa ja nakee tosi paljon.

Prince Rupertista ajelin Terrace nimiseen kaupunkiin jossa tapasin Rick Bizarron. Advrider kaverin jonka luokse ajettiin viela 60 kilsaa etelaan Kitimat- nimiseen kaupunkiin. Leiriydyn yoksi tonne joen rantaan, joten jos ei ala kuulua, soitelkaa karhukoplaa paikalle, nalleja on naillakin seuduilla.

Fotoja laitan tonne albumiin kun jouan 🙂