Dome Homelta lahdossa

Varjot seuraa mua

Iltaruskoa

Liikkeella taas! Suhautin Fairbanksiin Millereiden Bed & Breakfastista. Ajo ei ny kummonen ollu mut ihan nasta olla pyoran paal taas! Hyva fiilis vaikka keli olikin kylmahko ja vahan vetinen.

Perilla kavasin pikasesti paikkallisessa Harrikkapuljussa lammittelemassa, kahvilla, juttelemassa niita naita ja kyselemassa ajo-ohjeita AAA:lle karttoja varten ja Trail End pemari diilerille. Ja just tossa jarjestyksessa 🙂

Ku olin kartat poiminu matkalta styyrailin Trail Endille. Lafkaa pitaa George Rahl niminen vanha parta. Diileri vuodesta -62 joten kokemusta loytyy. Paikka ei kyl mahdu mihinkaan pemarin muottiin tunkemallakaan, enemman koko hoito muistuttaa Härski Hartikaisen pajaa. Mut asiansa George osaa, ja pyoransa. Monesti BMW Usa on meinannu vetaa tukensa pois mut joka kerta tuloksena on ollu hirvee laja kirjeita joiden seurauksena G jatkaa matkalaisten jeesaamista nail kulmilla. Ainoo tyontekija muuten 🙂

Georgelta pyyhkasin Wal Marttiin hakeen simmarit ja sielta 80 kilsaa Chena Hot Springsiin. Uittelin luitani kuumas lahtees pari tuntia, hyva olo ku laksin. Join kupposen kaffetta ja jutustelin Kaliforniasta kotosin olevan hemmon kans,joka oli vaihtanu teknohumppahommat opettajan pestiin eskimokylas. Sen duuniin paasee vaan lentokoneella. Mielenkiintonen puoltoista tuntia, ajatuksia herattava.

Yoks ajelin Fairbanksiin hosteliin. Sataa vetta, saapa nahda miten Dawson Cityn kay, mutatieta 200 kilsaa ei houkuta mut katotaan ny.