Tim the toolman 🙂

Ma ja Mt McKinley

Sorille mars

Lounasta…

Aamusella herailin mulle melko aikaseen Timilla. Heppu oli lahdossa toihin (jokapaikanhoylatimpuri) Anchorageen vaikka oli Memorial Day. No, paasinpahan liikkeelle 🙂 Morjestelin Timin ja sen koirat ja painelin Parks Highwaylle ja kohti pohjosta.

Ajelin ihan rauhassa kunnes tulin paikalle, josta on tosi komeet nakymat Mt McKinleylle. Toistamiseen mulla kavi maiha silla vuori naytta parastaan taas. Ma sompailin jonkun hotellin parkkipaikalle ja lompsin hakeen kahvin. Istuskelin turistien joukossa varmaan tunteroisen verran ihan omissa ajatuksissani tan reissun tiimoilta ja nautin nakymista ja kahvista. Ilma oli tosi fiini, mahtava fiilis!!

Kun viimein hyppasin takas pyoran paalle, ajattelin tsekata etta tulikos sita oljya tuupattua vahan liikaa vaihdelaatikkoon…tulihan sita 🙂 Sottailin parkkipaikalla aikani…ja baanalle. Kurvailin rauhassa kauniissa kelissa kunnes tulin Denali Highwayn risteykseen. Paatin tehda temput teravat ja suuntasin itaan. Jep, varsinainen highway…soraa. Siis pelkka soratie, ei mokkitieta kummosempi ja 140 mailia sita 🙂 No tiesinhan ma sen, joten ei mikaa yllari. Paatin ajella 85 kilsaa itaan, syoda lounaan ja ajella 85 kilsaa lanteen. Mikas tassa, aikaahan riittaa.

Tien kunto oli vaihteleva…valilla mietin etta mitakohan hittoa makin taalla teen…ja valilla taas homma oli ihan hanskassa. Pahimmoillaan karmeeta roykytysta, ihme miten pyora pysyy kasassa tollassessa. Nopeudet oli jossain 20-50 mph eli 30-70 kmh…suurimmaks osaks jossain 40-50 kmh valissa. No, lounaalle paasin ja kivaakin toi soralla sohaaminen oli, tosin kumit sais olla enempi sorille sopivat, Dumppelin keula tykkaaa vielakin luistella liikaa.

Soin kerrankin kunnon lounaan Gracious House- nimisessa paikassa. Varsin yksinainen kafee, eihan mailla ja halmeilla ollu muuta ku joku leirintalue siella sun taalla. Mut safka oli maittavaa. Ku laksin takaspain mun viereen polahti F650GS:ia kaks. Meinasin menna sanattomaks kun heppu sano etta "terve"…kavi ilmi et toinen kaiffari oli syntyny Suomessa mut muuttanu tanne joskin tosi pienena. Heput oli vapaapaiva ajelulla ja tykitti soraa sita verta kovaa et ei ollu ekaa kertaa pappia kyydissa. Kyseli vaan et enks ma aja 100 kmh talla tiella…juuei, Dumppeli on pikkusen liian painava. Tosin joku taitavampi tietty vetais mut jaakoon toiseen kertaan.

Olishan se ollukin, jos ois saanu sita Ameriikan soraa pollaytella koko paivan…40 kilsaa ennen asfalttia alko tulla vetta ku sanonko mista. Ja tie muuttu enempi sellaseks muta vellukaks. Ja sehan se sitte lukasta oliki…lipat oli tosi lahella pariin otteeseen mut taidolla (veikkaan et enempi tuurilla) tankoilin lopuks takas kuitenkin ilman vahinkoo. Ajelin sateessa Denalin puiston ohi Healy- nimiseen kylaan ja siella samaan Bed& Breakfast paikkaan jossa Katan ja Sarin kanssa oltiin oltu. Omistaja oli luvannu punkan mulle hyvaan hintaan. Hieno paikka taa Home Dome. Koitan lykata jonkun kuvan jossain valissa.

Kun sade taukos (melkein heti kun olin pihassa tietty), otin laukkujen telineet veks ja suoristelin niita viela parempaan iskuun Wyomingin lipareiden jalilta. Ei niista uusia tuu koskaan mut pikkusen paremmat ne on taas. Kiristelin muutenkin Dumppelin paikkoja…ei toi soralla resuaminen kuitenkaan mitaan ollu loysanny. Kaikki oolrait 🙂

Olo on melko iisi ja mieli korkeella. Painelen tollasta pienta 500-600 km:n paivataivalta varmaan tassa pari kolme paivaa…tieda vaik koittasin napapiirilla kayda tai jotain, ennen kun suuntaan etelaan ja Skagwayhyn josta nappaan lautan Prince Rupertiin.