Stewardilla

Aamuinen nakyma

Taas vaihteeks kuuluvissa 🙂 Nukuskelin lauantai aamulla ysiin ja kavin pikku kavelylla verryttelemassa edellisen paivan ajosta jaykkia jaseniani. Stewart-Cassier highway oli melko uuvuttava mut antoisa 760 km:n patka. Nalleja, hirvia ja muita luonnon pikku vintioita oli riittamiin. Yli 150 kilsaa soraa imi mehut tehokkaasti. Keskittyminen oli kai sita verta tiukempaa.

Lauantain ajo Alaska highwayta pitkin Whitehorseen osotti et Cassierin tetsaus oli oikee valinta. Vaik maisemat tallakin patkalla on komiat, tylsahkoa toi tie on. Niinku suomalainen kantatie.

Whitehorsesta ma painelen kohti lantta ja Alaskan rajaa. Etaisyydet on taal kasittamattomat. Kanadan rajalta ma olen ajanu tanne pain 4 paivaa ja nyt 5:nen aikana kai ehdin Alaskan rajalle enka makaan mitaan lyhyita patkia kurvaile. Rajalta on vial kevyt 800 km:n humaus Anchorageen. Kattelkaa joskus karttaa viivotin kades ni aukee taa laajuus.

La-Su yoks ma paadyin sateen keskella Bear Creekiin, 30km Kanadan puolella.

Sunnuntai aamu aukes kivan sateisena. Ei oikein fiilista lahta liikenteeseen mut jospa kuuma suihku auttas. No eipa juu, saan suihkun suuttimesta paahani puolen minsan nautiskelu jalkeen. Perhana, mitahan muuta tanaan hajoo ku suihkukaan ei pysy kasassa. Loput samppoot huuhdon paasta pitaen toisel kadel suihkun suutinta kasassa. Fakiiri olo 🙂

Loppupaivasta ei hurjia taruja kerrota. Sato, oli aurinkoista ja juur ku luulin et nyt ni ei ku lisaa vetta.

Osa Alaskan highwaysta oli tosi kaamees kunnossa. Paljon pahempaa ku Cassier. Mutaa ja nyrkin kokosta kivee.

Ajelen aina Sewardiin asti. Yhel huolttarilla tormaan heppuun joka kertoo juttuja ravunpyynnista Barentsin merella. Tahtoo kokeilla!! Dutch Harbour here I come! Samoin jutustelen nuoren parin kans, joka on laittaa pystyyn kalanpurkittamoa. Tarjosivat hommia pariks paivaks, ans kattoo. Sewardis treffasin tukijoukot Dallasista. Kata ja Sari on kaymas Alaskas. Koitan pitaa paivan vapaata pyoran paalta. Alkaa lihakset jumittua…