Jussin matka oli edennyt taas 860 kilometrin verran, kun mies soitteli tänään huonon linjan takaa Rancheria -nimisen yöpaikan yleisöpuhelimesta.

Sikäläistä iltaa yhdentoista aikaan (oli kuulemma täysin valoisaa vielä) soittaessa Jussi oli todella väsynyt koko päivän kestäneestä tetsaamisesta. 670 kilometrin etappi highway 37:lla oli ollut ensimmäisen 200 kilometriä hyvässä kunnossa, mutta loppupuolisko tarkoittanut asfaltin ohessa pätkissä yhteensä 150 kilometriä irtosoraa ja kosteutta sitomaan levitettyä mössöä. Dumbo oli nyt lievästi sanottuna pesun tarpeessa.

Samainen vekotin on muuten kuulemma ainoa järkevä kaksipyöräinen, millä kyseisille etapeille kannattaa vaivautua. Matkaendurot yksi, kyykyt nolla.

Raskaudestaan huolimatta pätkä oli Jussin mukaan täysin ajamisen väärti. Jo edellisessä puhelussa ilmi tullut pohjoisen eksotiikka vahvistui entisestään, kun ensimmäinen karhu käveli vastaan jo 100 kilometrin ajon jälkeen. Kaiken kaikkiaan Jussi ehti bongata päivän matkan varrella isompia elukoita kolmen karhun ja kahden ison hirven verran. Karhut kuulemma löntystelevät tien viertä kaikessa rauhassa, kunnes tajuavat kulkijan olevan lähellä ja siirtyvät sitten vauhdilla metsän suojiin.

Reservaatit ovat Jussin sanojen mukaan todella kehnossa kunnossa, eikä rahaa tienoilla juurikaan liiku. Kylissä on yksi ainoa sekatavarakauppa, joka myy kaiken kahvista ja karkeista moottoriöljyyn. Pakkauskoot ovat mitoitettu siten, ettei korpimökiltä tarvitse taivaltaa kauppaan ihan joka päivä (jos viikkoihinkaan), ja hinnoissa näkyy sama ilmiö kuin kotimaan kamaralla Lapin suunnalla; jos tämä on mielestäsi kallis, hae sitten muualta (= 200 km:n päästä) halvemmalla.

Bensa-asemien polttoainepumput ovat kuin suoraan 70-luvun Suomesta, eikä luottokortilla tee mitään. Kun Jussi oli kysellyt paikalliselta alkuperäisasukilta tienoon turvallisuudesta, sanan "safe" merkitys oli jäänyt hieman kysymysmerkiksi. Kyseinen kylä oli kuulemma hyvin turvallinen, koska edellisviikolla oli tienoolla ammuttu iso harmaakarhu. (!)

Alaskan mittakaava on melkoisen suuri, ja vaikka Jussi on ajanut melkoisia päivämatkoja, on niiden piirtäminen kartalle kuulemma nöyrä kokemus. Koko päivän ajomatka on kartan pinnalla vain pieni väli. Seuraavaksi matka oli jatkumassa lännen suuntaan, josta reitti kiemurtelee kohti pohjoista.

Parin päivän päästä saatetaan saada paussin jälkeen jo sankarin omaakin tekstiä, kun tiedossa on taas asutetumpaa seutua. Toivon mukaan näkyville saadaan samalla myös kuvia maisemista.