Jussi oli pysähtynyt Kitiwanga -nimiseen pikkukylään, ja soitteli puhelinkioskista nopeasti kuulumisia. Alaskan etappi etenee hyvää vauhtia, eilen mittariin oli kertynyt 820 kilometriä ja odotetusti kännykän kuulumisesta ei ole enää toivoakaan. Lämpötila vaihtelee aamun plus kuudesta asteesta iltapäivän kymmeneen, joten ihan kesäfiiliksissä ei Kalliovuorten keväässä heiluta.

Seuraavana määränpäänä on Stewart-Cassierin kaupunki, highway 37:n varrella. Vaikka niin tiet kuin koivut ja männytkin muistuttavat kovasti Suomea, välimatkat ovat muutamaa kertaluokkaa suurempia. Paikalliset olivat ohjeistaneet tankkaamaan aina kun näkee auki olevan bensa-aseman; seuraavaalle oli Kitiwangastakin 270 kilometriä. Ehkä, kuten sikäläiseen määritelmään vahvasti kuuluu.

Määränpäänä olevalle Alaskan highwaylle kilometrejä oli jäljellä vielä 760, pohjoisen tavoitteeseen 2400km. Ennen Alaskan highwayta on luvassa 50-70 kilometriä sorapätkää, joka – taas kerran paikallisen määritelmän mukaan – joko on hyväkuntoista tai sitten ei ole. Vastaajasta riippuen, pätkä muuttuu sateella mudaksi eikä sinne pitäisi mennä, tai vaihtoehtoisesti on hyvin ylläpidettyä eikä aiheuta sen ihmeempiä ongelmia. Vastuu lienee lopulta kysyjällä, etenkin kun sääennuste veikkaili sateisempaa.

Yleisiä tuntemuksia tien päältä:

Pienissä pohjoisen kylissä elintaso on työttömyyden ja kaupunkeihin muuton vuoksi varsin vaatimaton. Siksi satunnainen matkailija joutuu katsomaan irtotavaroidensa perään, joilla on kuulemma taipumus lähteä helposti paikallisten joutenolijoiden matkaan. Hieman surullista oli sekin, että osa intiaanireservaattien kylistä on köyhyyden vuoksi hyvinkin heikossa jamassa.

Maisemat ovat uskomattomat, mutta hieman yllättäen niihin on kuulemma alkanut tottumaan. Lisäksi toisin kuin voisi olettaa, kun keskilännen osavaltioissa (Ontario, Minnesota, Maine) puut vielä loistivat lehdettömyyttään, on Kalliovuorten suunnalla nyt jo täysin vihreät koivut.

Uusia kuulumisia Jussilta lienee luvassa jo huomenna, kun mies pääsee taas puhelimen ääreen. Haamukirjoittajalla mennään niin kauan kuin reissu kääntyy taas GSM-tolppien suuntaan.