Jepulis. Eilen ei ollu sitte minkaanlaista verkkoa saatavilla joten en paasy paivitteleen tanne kuulumisia. Tanaan sitte kannyn datakortti piti huolen siita, et mulla ei tasta paivasta oo kuvia tarjoilla. Ja ku taa datalinkki ei nayta oikein tykkaavan ees yhdesta kuvasta saatte olla ilman…sorry. Josko huomen illalla ois tarjolla parempaa verkkoo…

Eli maanatai aamusella herailin Yellowstonen nurkilla paikassa nimelta West Yellowstone. Olin ollu yota motellissa jonka omistajat ajo Harrikoilla. Ihan kiva jutella asiasta asiantuntevan kaverin kanssa. Taa Dan oli rullannu Harrikkaansa 97000 mailia ilman simpia ongelmia. Ohan siina kilsoja 🙂

Lahdin siina tihkusateessa paikallisen rautakaupan kautta takas puistoon. Paikallisesta K Raudasta hain pari pulttia ja kasan prikkoja…niilla oli tarkotus oikasta vahan laukkutelinetta. Puisto naytti paljon hienommalta tihkusateessa ku eilen kaatosateessa…kumma juttu. Puhveleita ja hirvia oli liikkeella ihan hitosti. Ma ajelin ottaen kuvia Old Faithful Geysirille ja ku taa oli purkautumassa vasta 40 minsan paasta, ma parkkasin pyoran siihen hotellin katokseen etuovelle ja fiksailin laukkuja…olihan siina yleisoo mut homma tuli parempaan jamaan.

Old Faithful pukkas suihkunsa melko lailla aikataulussa. Uskomatonta et tollanen epalooginen luonnonilmio tapahtuu noinkin tarkalla intervallilla. Suihku kesti pari minsaa ja oli noin 15 metrii korkee. Vedem lampotila on vahan alle kiehumisen. Ihan siisti.

Ma tankoilin sitte ulos Yellowstonesta. Tarkotus oli ajaa Missoula- nimiseen kaupunkiin odotteleen renkaanvaihtoa. Montanan lapi ajellessa tuli hienot fiilikset. Tosi kaunis osavaltio, jopa farmareiden alueet oli kauniita koska kaikkialla oli vuoria ja muutenkin maisema oli kauniin kumpuilevaa. Ajoin hyvassa kelissa kunnes tunti ennen Missoulaa alko…ette arvaa…tulla vetta. Ja paljon. No, mitas siita…paasin perille ja motelliin hyvissa ajoin. Ma olin aika puhki joten painelin kohtalailla pehkuihin.

Aamusella nousin kasilta, pakkailin kamat ja painelin paikalliselle bemarille. Uutta kumia alle, uudet jarrupalat taakse ja TB:n tsekkaus. Asiallinen lafka kaikin puolin, homma oli hoidettu klo 12 ja ma lahdin kohti Kanadaa. Otin viela vanhan takakumin takapenkille matkaan. Calgaryn ja Anchoragen valissa on yli 3000 kilsaa eika ainootakaan pratkadiileria. Ei vara venetta kaada, onpahan rengas matkassa jos takanen pahasti pamahtaa. Samalla ostin viela kasikayttosen pumpun ja CO2 patkuunoita joilla saa rengasrikun sattuessa jonkulaista ilmaan renkaaseen.

Viela Montanan puolella ma pysahdyin syomaan Eureka- nimiseen kaupunkiin. Jaz Cafe nimisessa kuppilassa juttelin niita naita Heidin kanssa. Han oli perheineen muuttanu pikkukaupunkiin Kaliforniasta Oli hauska kuulla, et ma en ole ainoo joka on huomannu, et isoissa kaupungeissa ei valttamatta mene niin hyvin. Olin jo tossa muutamaan otteeseen aikasemminkin huomannu ajattelevani ku olin jutellu jonkun pikkukaupungin kundin kanssa (maanantaina) et kuinkan paljon fiksumma olonen samanikanen pikkukaupunkilainen oli verrattuna suurkaupungin ikatoveriinsa. Arvot oli ihan erilaiset…sori vaan suurkaupunkilaiset mut mita jollain on paalla tai et onks jonkun pratka cool ei oo niita tarkeita juttuja. Naa pikkukaunkilaiset ei juurikaan tollasista oo kiinnostunu vaan enemmankin siita kuka sa olet, mita sa ajattelet ja niin poispain. Oon huomannu et naa pikkukaupunkilaiset osaa arvostaa just niita asioita omista ympyroistaan joita makin olen tietylla lailla katselemassa.

Rajan ylitys oli taas pihvi ja kakunpala. Tullimies oli KLR kuskeja 🙂 Kanadan puolella uskomattoman kauniit maisemat jatku. Huomenna jatkan Kanadan kallionvuorilla kohti pohjosta ja kaupunkiin nimelta Jasper. Ma olen ton alkuperasen "suunnitelman"numeroiden mukaan jossain nro 17 nurkilla. Jasperista jatkan sitte lanteen Prince Georgen kautta Kitwangaan ja sielta sitten pohjoseen kohti Whitehorsea.

Lahipaivina naa kanny yhteydet voi olla mita sattuu. Kilauttelen kuiteskin mun pressimiehelle Janille joka postailee tanne kuulumisia ilman kuvia 🙂