Mt Rushmore

Mie ja pressat

Teksas ja pressat

Knuckeles ja Dumppeli

Herailin aamusella vahan laiskoissa fiiliksissa. Jotenkin tuntu etten ma jaksa ja et viittis millaan lahta eteenpain. Meni kymppiin ennen ku ma sain potkittua itteni ylos, ulos ja niinpoispain. Kello oli lahempana yhtatoista ennen ku olin baanalla. No, ei sita aina voi….

Rapid Citysta ma lahdin Mt Rushmorelle kattoon kallioon veistettyja pressoja. Matkaa ei ollu juuri nimeksikaan joten olin perilla ihan ajoissa.

Mt Rushmoren kansallismonumentti oli positiivinen yllatys. Amerikkalainen homppa ja humppa ei ollu pahasti tehny tuhojaan. George Washington, Thomas Jefferson, Teddy Roosevelt ja Abraham Lincoln pukinpartoineen oli juur sen nakosia ku kuvissa on nakyny.

Maisemat Rushmorella oli komeet muutenkin. Ilma raikkaan kuulas ja keli aurinkoinen. Lonnin paikalla pari tuntia osin vaan lonnimalla. Kavin ma tosin veistoksista ja niiden tekemisesta kertovassa museossa joka sekin oli varsin mielenkiintonen.

Rusmorelta ajelin sitte Black Hills kansallispuiston lapi Strugisiin. Hassu pikkyu kaupunki joka kerran vuodessa muuttuu pratkapyhatoksi. Soin lounaan legendaarisessa Knuckles saluunassa ja juttelin Tonyn ja Sandran kanssa. Oli paikan ainoo asiakas.

Puoltoista tuntia meni heilahtaen. Sit taas baanalle ja kohti lantta. Tankoilin highwaylle koska matkaa Yellowstoneen oli enemman ku riittavasti. Highwayltakin katseltuna Wyoming, jonne siis kohta Sturgisin jalkeen siirryin, oli kivan nakosta kumpuilevaa preeriaa. Minka kukkulan laelta tahansa ois voinu kuvitella Hullun Hevosen sotureineen tahyavan valkonaamojen vankkureita. Itse asiassa iha tassa parin sadan mailin paassa, Montanan puolella tosin, kenraali Custer miehineen kohtas parempansa.

Yoks ma paadyin Buffalon kaupunkiin. Huomenna ma lahden aamusella aikasin tarkoktuksena paasta Yellowstoneen nopeesti, kiertaa sita ja kellosta riippuen leireilla siella tai ajella etyeenpain.