Wawa…kääk, hanhi nokkii kypärää

Hiljasta, karua ja kaunista

Pidetään sadetta…ja syödään

Sateen jälkeen sumua Lake Superiorilla

Elossa ollaan ja ihan kunnossakin. Otin vaan pari paivaa kovaa ajoa ja sen paal paivan relaa, siks ei oo kuulunu mitaan.

Lahin siis Ottawasta sen jalkeen ku olin pettyny leijonien kykyyn hoitaa homma kotiin. Ajelin ekaksi motaria pitkin nopeesti etelaan. Tosin vietin puol tuntia Ottawas hikoillen ruuhkas, lamminta oli kivat 22.

Puhalsin ohi Montrealin. Sit hyppelin pienemmille teille. Tormasin vanhalla FJ:lla kurvailevaan kaveriin joka anto pari tippia hyvista teista. Ajelin kivoja patkia kunnes ja lapi jonkun lukusista luonnonpuistoista nail seuduilla. Puisto oli kiva kokemus, kovasti Suomen eramaajarvia muistuttavia vesistoja, kuusten ymparoimia ja mustavetisia.

Posottelin menemaan lyhyinta tieta kohti Thunder Bayta jonne matkaa etelan kautta Ottawasta tulis 1550 km.

Valil maisemat oli hammastyttavan kotosia, valilla taas jotenki puol amerikkaa. Kaunista ajottain. Yovyin Espanolassa Lake Huronin rannoilla. Ajoin yohon asti reilut 600 km.

Herasin aamulla kohtuu ajois. Olin baanalla jo 0915. Matkaa oli jalella viela reilusti. No, teita ei tarvinnu valita, oli vaan yksi: Trans Canada 17. Oikeasti. Ekaks maisemat oli hienoja, Lake Huron vasemmalla. Mita pidemmalle pohjoseen tie vei, sita tylsemmaks maisemat tuli.

Tankkailin Wawassa, Chris Simonin (NHL aija) kotikaupungissa. Wawassa hanhet oli kova sana, niita esittavii veistoksii oli joka paikassa. No, wawa tarkottaa alkuperaiskansan kielalla yllatys yllatys, hanhee.

Jos oli baana Wawaan tylsa, homma ei isosti muuttunu seuraavaan 200 km:n kunnes tulin Lake Superiorin rannalle.

Sitte asfalttiura oli taas ajamisen arvonen, isoja korkeusvaihteluja ja komee jarvi. Norwester (thanks Scott) vuoret on kuulemma maailman vanhin vedenpaallinen vuoristo.

Jotain 400 km ennen Thunder Bayta alko sataa. Pysahdyin jonnekin suljetulle taukopaikalle vetaan lisaa kuteita niskaan ja syomaan Subwaysta kaukaa viisaasti ostamaani leipaa. Hyva picnic, Dumppeliki paas sateen suojaan ku ajelin sen melkein raflaan sisalle.

Sampyla maistu, Rukan SRO:n AirVantage valitakki teki tehtavansa, alko olla mukavan lammin. Sateenhan toi pitaa loitolla ilman valitakkiakin.

Jatkoin satees eteenpain. Mietin et on taa Kanada alyttoman kokonen maa. Yhden provinssin halki ajaminen (Ontario) ottaa pari taytta paivaa. Ja naita on rinta rinnan Tyynelle Valtamerelle asti; Manitoba, Saskatchewan, Alberta ja viimein British Columabia. Huh huh.

Sade taukos. Aurinko pilkisteli ja ku Superior ei kaiketi koskaan lampee kovasti, maisemat tuli aavemaisen sumuseks. Kaunista silti.

Kanny muuten ei pelannu ennen ku 50 km ennen TB:ta. Kilautin Mikelle huoltiksen pihalta ja sain osotteen. Parkkasin Hynnien (suurkiitos Hynnan perheelle!!!) pihaan 2030. Kavastiin viel iltasel oluella Miken ja veljensa Timon kanssa.

Tiistai aamuna herailin iisisti, juttelin Miken kans lamposia. Sit kavastiin hakees Dumbolle oljyt. Ma tein huoltoo ja pesin reissukaverin. Iltasella lahettiin Hynnien mokille muutaman Miken frendin; Scottin, Sylvian ja Darrenin kans. Uskomattoman hiljasta!!

Ehdin pistaytya jossain valis TB:n Suomi-kadulla Bay Streetilla ostamas vahan salmiakkia pahan paivan varalle 🙂

Puntari muuten heilautti tauluun 80 kiloo, eli painoo ei oo lahteny 🙂 Laskeskelin noita paivia ja tulin siihen tulokseen, et keskiviikko on nro 35 joten jossain valis ole suhannu vaaraa tietoo. Pahoittelut.