Aamul kamat kasaan ja pyoran paal. Suihku ja sit biitsille aamukavelylle. Oli rauhallinen ja kaunis aamu, siina mieli lepas ku kappailin biitsia yksikseni ja kattelin ku fiskarit lahti merelle. Hienoo!
Kympilta baanalle. Ajelin US1:sta rantaa pitkin, pysahdyin ottaa fotoja ja vahan pidemmaks tonne majakalle. Siel se vasta kaunista oli. Turisin vahan aikaa kolmen naisen (Cathy, Karen ja heidan japanilainen vieraansa) kans. Cathy oli Nova Scotiasta kotosin, joten kartta esiin ๐ Sain hyvia vinkkeja.
Sit lahdin ajeleen kohti pohjosta. Parin tunnin paasta keli alko viileta, aurinko meni pilveen. Maisemat Mainessa rannikolla oli karun upeet, pohjosta kohti mieleen tuli Lappi.
Lounastin jossain viiden nurkilla tienvarsikuppilassa jossa ma olin “sir”, vahan karahti korvaan. Sovin kyypparin kans et ma en ole sir eika han tarjoilijatar ๐
Zuumailin karttaa. Olin ajatellu hypata lauttaan Saint Johnissa Kanadan puolella klo 23. Se ois Digbyssa Novan puolella 0300.
Rajan ylitys oli kakunpala. Mistas oot ja kauanko meinaas olla ja onks passia, tรคnk juu veri mats ๐ Kypara piti sentaan ottaa pois. Paatin skipata lautan ja ajaa myohaseen, 0300 saapuminen ei houkuttanu.
Ilta pimeni ja saa kylmeni…jaatavaksi. Prkle, ekan kerran palelin nain paljon. Mittari naytti 4C. Paatin koittaa ajaa kuitenki kunnes sietokyky sanoo ei. Yhdentoista jalkeen (myohemmin huomasin et Atlantic time oli jo yli puolenyon) koitin loytaa majapaikan. Se olikin vahan hankalampaa ku kuvittelin. Viimein loysin Sussexista hotlan, ihan sama mita maksaa. Ma olin ihan jaassa.
Nukahdin saman tien. Pitka paiva, 745 kilsaa, 13 tuntia pikkuteita ja lopuks vahan isompaa. 4 tuntii pimeeta ja kylmaa.
Nyt aamul ku herasin joku hakkas pajavaralla mun paata sisaltapain ja vasytti niin henkisest ku fyysisestiki…kuuma suihku ja pari puhelua helpotti vahan. Banana Split ja kahvi viel lisaa. Sataa vetta mut ma lahden kohti Nova Scotian pohjos osaa vahan paremmin fiiliksin…eikohan taa tasta. Tanaan vedan iisisti ja huilin.