Day 3 / 1886 km, Hattiesburgin mafia

Sat 09/04/2005 10:29 09042005(002)
Mä ja Dumppeli Mississipissä
Sat 09/04/2005 14:32 09042005(006)
Hattiesburgin mafia 🙂

Sat 09/04/2005 14:30 09042005(004)
Sat 09/04/2005 17:52 09042005(010)
Carl, Gary, David ja Richard

Mikä päivä!!!! Rutosti kilsoja eikä ihan planin mukaan mut en vois olla tyytyvaisempi. Ajelin alkuun suunnitelman mukaan (lahdin tosin vasta ysilta) Nachez Trailia pitkin. Tie oli aivan hiton hieno, maisemia, hiljasta ku missa. Paasin ekaa kertaa oikein hikeen tan reissun kanssa…turha kiirehtiminen ja maaleihin ajaminen loppu nyt. Pari paivaa siina meni mut tuol paasin sen verran rauhassa oleen ajatusteni kanssa…eihan mulla oo kiire mihinkaan.

Istuskelin pitkat patkan tuolla trailin varrella jotain historiallista muistomerkkia pallistelemassa..oikestaan vaan kelailin asioita. Totesin siina, et mahan otan iisisti. Siita pyyhalsi ohi 7 harrikkaa….funtsin et taas on lahdetty ulkoiluttaan kalliita vehkeita lauataipaivan ratoksi. Olin vaarassa.

Kun ite suuntasin takas baanalle, jonkun 20 minsan ajon paasta ajoin harrikkaporukan kiinni. Kattelin touhua ja funtsin, et jospa siihen letkaan yks Dumppeli mahtuis jatkoksi. Ajelin porukassa varmaan 80 kilsaa ja kun remmi lykas tankille, menin haastelemaan.

Aijat oli Hattiesburgista Mississipista ja missiolla liikenteessa. Olivat ajamassa Missisipin ympari, rajoja myoten. Ei tarvinnu miettia kahdesti, kysyin josko voin tunkee mukaan letkaan. Paivasta tuli rock!!! Naa karpaasit eivat olleetkaan mitaan "pari mailia lauantaina korttelin ympari"- miehia. Naa oli AJOmiehia. Koko paiva ratsittiin pitkin pienia Mississipin teita, aivan loistavia maili toisensa jalkeen. Tankille, vetta ja baanalle. Hiljasia teita…kauniita maisemia ja ajamisen iloo. Pisteeks iin paalle…uskomaton hwy 90 joka kulkee 40 mailia aivan Meksikonlahden rannassa. Biitsit ja uskomaton meren tuoksu!!! SIISTIA!

Noiden aijien kanssa painelin siis koko paivan, aina ilta 9 asti. Aijilla oli viela 150 mailia jalella ku ma jain yopuulla ja mafia paineli takas pohjoseen. Hatunnosto ja kumarrus, naa oli tosimiehia. Ja mukavia hemmoja; Carl, Gary, David, Richard, Ray, Jeff ja Mike.

Fiilikset korkeella…huomenna ma nukun vahan pidempaan, onhan pyha 😉 ja suuntaan sitten kohti Floridaa tota rannikkoa pitkin. Iisisti mennaan….nyt on reissun fiilis paalla 🙂