Lentelin tanaan aamul Diegoo tyoreissulle ja samal hakeen Kojootin kotiin. 3kk ilman starttia, arvashan sen, akku tyhja. Jarin letkuilla ja bemun M3:n sahkoilla ulvahti Kojo kayntiin.
Hitto mitka fiilikset paasta taas ajaan VFR:aa. Ma en voi mitaan sil, et se vaan on just mun kampe. Nam!
Pienen kamera-asennus urakan jalkeen aattelin kavasta vetaas pienen lenkin. 4 tuntia vierahti vaik keli tuol vuoril olikin tosi tukkonen. Ja kylma. Palomaril huipulla 3 astetta ja niin tukos et piti melkein talutella alas. Uskomaton fiilis silti!
Reissun alku polttelee paiva paivalta enemman vaik tas pitas hurauttaa Kojon kans Dallasiin viel, 1400 mailia jos suoraan vetaa. Ja taitaa joutuu tekeen nii. Viimeks ku tsekkasin, New Mexicon pohjois osissa tuuppas lunta ja rantaa. Pitaa tsekata viel lahempana lahtoo taalt.
Fiilarit topissa Diegosta taalta sinne tahan. Nyt syomaa, bisselle ja nukkuun, huomenna ajopaiva taas 🙂